Mistä sitä tarinaa sitten kehkeytyy? kun talossa on rikastuttamassa elämää jo viisi villahousua, ymmärtää varmasti jo sanomattakin, että meillä aina vähän sattuu ja tapahtuu. Joskus itketään ja joskus nauretaan.
Ketä meillä sitten asustaa? Aloitetaan vaikka ensin ainokaisesta prinsessastamme Niiasta. Niia-neiti on 4-vuotias reipas kerholainen. Omistaa mahtavan mielikuvituksen, mikä ei välttämättä ole aina hyvä asia. Tarinaa tulee ja tulee, suurinosa saattaa olla potaskaa. Neiti nauttii saadessaan olla ainoa diiva talossa. Tarpeentullen diivasta voi tulla myös tultasyöksevä lohikäärme tai poikien leikkien keskellä kammottava zombie. Eniten kuitenkin kiinnostuksen aiheita on prinsessat, pukeutuminen kauniiksi ja kaikki tyttöjen jutut.
Sitten meillä on tehty jako: pikku-pojat sekä isot-pojat. Pikku-poikien tittelin on saanut Heikka 6kk sekä isoveli Huugo 2v. Heikka-vauva on rikastuttanut elämäämme vasta puolisen vuotta ja tämä poika ansaitsikin hymypatsaan. Meillä ei turhia vänistä. Hymy irtoaa tilanteessa kun tilanteessa ja päivät kuluu hyvin uusia asioita oppiessa ja seuraillessa lattialta käsin suurperheen elämää.
Huugo, meidän uhmis, rakastaa tehdä isin kanssa miestenjuttuja. Korjausapua hommaan kun hommaan on tarjolla aina tarvittaessa.. Heikan syntymän jälkeen isoveli on etsinyt paikkaansa talossa ja ongelmiltakaan ei olla vältytty. Huomio haetaan vaikka pissaamalla puhtaiden pyykkien päälle taikka tunkemalla vessanpönttöön jääkiekko. Vastaavia tarinoita riittäisi loputtomiin.
Isot-pojat Rasmus 9v sekä Ronni 7v. Näiden poikien kanssa kamppaillaan puhelimien käytöstä ja pelipäivistä. Tarviiskos tämän ikäiset muuta elämää edes? ei tietenkään, ainakin jos heiltä itseltään kysyttäisiin. Viikonlopuiksi ja lomiksi pojat matkustavat oman isänsä luokse, toisinaan viikonloput vierähtää myös kotona, "huiliviikonlopuiksi" näitä kutsutaan. Ei siis tarvitse hypätä junaan koulupäivän päätteeksi. Rasmusta lähellä sydäntä on kitaransoitto, ja taitoja kovasti kehitetään isäpuolen avustuksella. Ronni ja Niia ovat kuin paita ja peppu ja heillä syntyykin yhdessä parhaimmat leikit ja vain mielikuvitus on rajana.
Entäs me vanhemmat sitten. Minä pyöritän arkea ja Markus käy töissä leikkimässä CNC plasmaoperaattoria. Joskus tehdään läpsystä vaihto ja minä pakkaan takakonttiin rekin, me&i-kassin ja suuntaan kutsuille. Ja näinpä sitä taas jaksaa aina seuraaviin kutsuihin asti.
Tällä frouvalla on myös oltava aina jotain mihin vapaa-aikansa käyttää. Ensinnäkin, aina on oltava joku "projekti" menneillään. Leipomaankaan minua ei tarvitse paljon houkutella.. toisinaan leivotaan lasten kanssa yhdessä ja toisinaan otan irtioton ja leivonkin ihan yksikseni. Matkallekin täytyisi päästä vaikka joka viikko, kotiakin pitäisi laittaa koko ajan. Joskus pistän haaveiluvaihteen päälle ja silloin oma kotikin on jo rakennettu jonnekin omaan rauhaan taikka matka kaksin 15 vuoden päähän saa uusia ideoita. Ei käy ainakaan elämä tylsäksi :)
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti