Ilmapalloja ja serpentiinejä!

Ilmapallot on, serpentiinit on, simat ja munkit on, herkut on, saippuakuplat on, grillattavat on! yksi oleellinen vaan puuttuu ja se on meidän iskä! Kaikki on siis valmiina Vapun viettoon muuten, mutta täytyy ootella vielä Markus töistä. Onneksi hiän kotiutuu pian!

Meillä ei ihan mennyt kaikki niinkuin piti. Huugo halusi olla hämähäkkimies mutta nähtyään itsensä peilistä, rupesi hysteerisesti itkemään ja huutamaan "pelottaa!".. suihkuun siis. Ronnin piti olla minion ja poika ei todellakaan ollut tyytyväinen lopputulokseen.. suihkuun siis hänkin marssi suuttuneena. Lupasin, että Markus voi maalata jotain muuta kivaa kasvoihin kunhan kotiutuu. Simat tein itse ja en tiedä möhlinkö jotain hiivan kanssa, kun happoja ei juuri ole? mutta ehkä näiden pikkuseikkojen ei anneta häiritä..

Niia sai jo tiistaina aloittaa vappuilut, kun kerhossa oli vappurieha. Silloin oltiin prinsessoita, mutta tänään ollaankin sitten perhosia :)

Rasmus puki päällensä viime kauden me&i:ta ja muuttui Reetaksi. :D

Aamulla kun herättiin, oli maa ihan valkoinen. Nyt paistaa aurinko ja lumet pian sulaneet. Näyttää siis siltä, että grilli käy tänään kuumana ja krokettia päästään pelaamaan lumihangen sijasta nurmikolle! Täytyy vaan pukea hyvin päälle! 

Oikein rattoisaa Vappua kaikille! Ei anneta kolean kelin pilata fiilistä.

Miten teidän perhe viettää Vappua?

"Minäkin olen olemassa"

Jokaisella lapsella on yhtä suuri paikka meidän vanhempien sydämessä, ja joskus tuntuu mahdottoman vaikealta takoa se asia pienen lapsen päähän. Teoilla on suuri merkitys, mutta entäs jos nekään ei välillä riitä. 

Tässä on meidän Huugo a.k.a päätönkana. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää vaikka muille jakaa. Mahdoton äilyyttämään siskoa, kuten kuvasta näkyy. Pukee Niian vaatteita ylleen ja nauttii, kun saa siskon itkemään ja raivoamaan mahdollisimman kovaa. 

Huugo-rakas, joka täyttää syyskuussa 3v, rakastaa pikkuveljeään yhtä paljon mitä me muutkin. Koskaan ei tekisi Heikalle mitään pahaa. Pikkuveljeä hoidetaan yhdessä, leikitään ja pusutellaan. Pikkuveljeä käsitellään kuin kukkaa kämmenellä. 

Äiti on kuitenkin yksi suurimmista syyllisistä siitä, että Huugon mielestä hänen paikkaansa talossa yritetään viedä ja Huugo on selvästikin ajatellut, että kosto on suloinen. Kujeilut vähenee kun isi on kotona. Uskookohan se isi edes, mitä kaikkea meillä tapahtuukaan sillä aikaa kun iskä on töissä? :D

Hetki, kun äiti tulee synnytysairaalasta kotiin vauva mukanaan, on varmasti monelle lapselle järkytys. Lähelle samaa tunnetilaa pääsemme itse, jos kuviteltaisiin että puoliso tulisi toisen naisen/miehen kanssa kotiin, että tämä muuttaakin nyt meille,pysyvästi. "annan kyllä teille molemmille huomiota". Ajatuksenakin aika kamalaa. 

Huugo on selvästikin ollut meillä aina äitinpoika. Isin kanssa touhutaan paljon miestenjuttuja, mutta hellyydenkipeä poju kampeaa kyllä yleensä aina äidin kainaloon. Heikan syntymän jälkeen hellyyttä pitäisi saada koko ajan. <3 

Miten Huugo sitten kapinoi, kun taloon tuli uusi perheenjäsen? Harmittaa, kun menetin puhelimelta kaikki kuvani. Olin nimittäin kuvannut kaikki kujeet, jotta voisin näyttää ne Huugolle itselleen, kun hän on kasvanut isommaksi. Wc-pöntössä meillä on käynyt jo ties mitä! leluja, ruokailuvälineitä, pesuaineita ja mikäs sen tehokkaampi paikka on kun vessanpönttö, missä pestä wc:n matot! Osa ollaan saatu pöntöstä pelastettua mutta suurinosa on vedetty sujuvasti pöntöstä alas. Mitähän kaikkea siellä onkaan, kun kaikkea ei olla keritty huomaamaan. Tällä hetkellä toinen wc onkin tukossa, niinkun aiemmassa postauksessa mainitsin.

Meillä on kodinhoitohuoneessa jokaisella perheenjäsenellä oma iso kori, johon kuivurista viskotaan puhtaat vaatteet. Muutaman kerran Huugo on käynyt pissimässä suoraan koriin puhtaiden vaatteiden päälle. Ja kaiken tämän kujeilun jälkeen, poika tulee kertomaan tekemisistään innoissaan. "Tule kato, tule kato" hihkuu hymyssä suin. "Kätevää, äiti huomaa minut!"

Joskus seurasin salaa, kun Huugo asetteli lattialle Rasmuksen ja Ronnin lelun. Siirteli sitä ja tarkasti mietti mihin lelun jättää. Sitten asettui paikallaan, lähelle lelua ja selvästi mallasi, että tästä kun päästelen menemään, lentää pissit suoraan lelun päälle. Kerkisin onneksi keskeyttämään toimituksen.

 Kerran vietettiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa pesuhuoneessa, kun siivilöitiin vannallinen pikkulegoja, kun Huugo oli päättänyt pissata legokoriin. Isot legotkin on tullut pestyä samaisesta syystä. Ja aina nämä "tuhotyöt" tapahtuu silloin, kun äidin pirulainen hoitaa Heikkaa. Toisinaan ihan pelottaa tulla sisälle Heikan ulkonukutuksen jälkeen, että mitähän täällä on 5 minuutin aikana kerinnyt tapahtua. 

Ensimmäisessä kuvassa Huugo esittelee ylpeänä kädessä olevalla autolla aiheuttamiaan lommoja jääkaapin oveen. Toisesta kuvasta ei varmasti tarvitse kertoa sen enenpää. 

Kaikki tämä alkoi siis hiljalleen Heikan syntymän jälkeen ja aika äkkiä osattiin yhdistää kujeet ja ilkeilyt mielenosoitukseen. Heikka oli ihan vauvana sylivauva, ja kantoliinat sun muut tuli otettua käyttöön, jotta arjenpyöritys hieman helpottuisi ja kädet olisi välillä vapaina. Kaiken sen luppoajan, mitä minulla oli käytin Huugon tarpeiden tyydyttämiseen. Oikein ylilellin sitä ja yritin saada toisen tuntemaan itsensäkin yhtä rakastetuksi. Meillä muutenkin touhutaan paljon lasten kanssa, eikä ne ole vaan "pyörimässä jaloissa". Mutta kun tuntuu, ettei mikään riitä. Kaikki meillä onkin aina hyvin niin pitkään, kunnes äiti rupeaa taas hoitamaan pikkuveljeä. Joskus voi oikeasti käydä niin, että olen touhunnut Huugon kanssa ja lähtenyt suoraan siitä esim. syöttämään Heikkaa. Sillä samalla sekunnilla Huugo saattaa vaikka kävellä nurkkaan ja päästellä sinne menemään. "Siitäs sait!" 

Kutsuilla tapaan paljon äitejä ja kahvipöytäkeskustelut meillä usein kääntyy lapsiin. Tästä aiheesta on juteltu monen kanssa. Monesti kuulee, että "meidän Liisa otti vauvan tosi hyvin vastaan, ei ole ollut mitään ongelmia." Onneksi näin onkin tosi usein, meillä Huugoa lukuunottamatta kaikkien kanssa mennyt tosi hyvin. Mutta monesti ei ehkä heti osaakkaan arvata, että mustasukkaisuus voi tulla esille muullakin tavalla kuin, että lapsi näyttäisi sen vauvaa kohtaan. Miten teillä on otettu vauva vastaan?

Onneksi meillä on tämä kuitenkin hiljalleen helpottanut. Jokapäiväiset kujeilut on vähentynyt kerran kaksi viikossa kujeiluihin ja johtunee jo varmaan siitäkin, kun Heikasta on tullut "itsenäisempi", viihtyy lattialla omien lelujen parissa hyvin. Vanhemmille tilanne on myös ollut aika kinkkinen. Monet kerrat mietittiin, että miten toimitaan näissä tilanteissa. Sillä hetkellä, kun verenpaineet nousee pilviin, huomaat juuri pestyjen vaatteiden olevan pesuntarpeessa, ei välttämättä onnistu olemaan hermostumatta. Mutta sitähän Huugo hakee, huomiota. Se on aivan sama onko se negatiivista, mutta kunhan hänet huomataan. Onko myöskään oikein olla huomioimatta mitenkään jos lapsi on tehnyt tuhmuuksia? siinäpä pulma. 

Imetys on pop mut eiks se ookkaan enää rock?

Heikka Markuksenpoika, yhtä kuin tissiposki, äidin lellikki, tissuttelija, ikuinen vauva.. "Meillä tissitellään pitkään" tai niinhän mie luulin. Entäs jos lapsi itse kieltäytyy tissistä?

Imetys on asia, mikä jakaa mielipiteitä puoleen ja toiseen. Jokainen äiti valitsee lapselleen, sen vaihtoehdon, minkä kokee parhaimmaksi. Joskus imetys ei ole mahdollista äidistä riippumattomista syistä. Imetyksestä puhuminen tuntuu tänä päivänä olevan kamala vääryys, tai imetyksen puolesta peukuttaminen. Ja tämä saa karvat pystyyn.

Toisinaan huomaa äidin selittelevän miksi vauva saa äidinmaidonkorviketta eikä tissimaitoa. Toisinaan taas, liiankin usein, imettävä äiti selittelee miksi haluaa tarjota lapselleen omaa maitoaan, sitä ilmaista, mielestäni kaikkein parhainta vaihtoehtoa. "Luuletko olevas joku muita parempi äiti vai?" "Imetys on kuvottavaa!"

Ensimmäisen lapsen kohdalla meillä ei onnistunut imetys ollenkaan. Rasmus syntyi 36+5 koko ajan pahenevan raskausmyrkytyksen takia. Synnytys siis käynnistettiin. Valitteleva vauva vietiin samantien lastenosastolle nenämahaletkuun. Valituksen syyksi löytyi murtunut solisluu. Kotiin lähdettiin, kun Rasmus oli 5 vrk. Maidon Rasmus sai siis ensimmäisten päivien ajan letkun kautta ja minä keskityin vaan kantamaan vauvalleni pumpattua maitoa, imetyksestä ei tässä vaiheessa puhuttu eikä 18-vuotias ensisynnyttäjä sitä paljoa osannut vaatiakkaan. Imetystä yritettiin kotona, mutta kokonaan olimme jo korvikkeessa 1 kk ikäisenä.

Muistan miten olin väsynyt, kun öisin piti herätä lämmittelemään maitoa. Huomattavasti pirtsakampi sitä tissivauvan kanssa on, kun syötöt onnistuu öisin hyvin sängyssä, kun ottaa vauvan viereen.

Vasta toisen lapsen synnyttyä pääsin jyvälle koko hommaan. Sain todella hyvät opit synnytysvuodeosastolta ja imetys sujui Ronnin kanssa mainiosti. Imetystä jatkettiin 3 kk ikään saakka. Niian synnyttyä olinkin jo vanha tekijä ja imetin häntä 4kk ikään saakka.

Vasta Huugon kanssa aloin pitämään imettämistä oikeasti tärkeänä. Vauva saa siis minun mielestäni parhainta maitoa mitä voisin lapselleni antaa. Imetin 6 kk ikään saakka. 

Heikan kanssa olin päättänyt jatkaa ainakin Mallorcan reissun yli, ei tarvitsisi kuljetella matkalaukuissa painavia maitopurkkeja. Mutta kuinkas ollakkaan, Heikka päätti toisin. "Minähän en mikkään vauva oo" meillä ei oikein mielellään maata enää "vauva-asennossa" sylissä tissillä, toisinaan imetin niin että H istui sylissä ja siinä nenät vastakkain toisiamme katseltiin samalla kun toinen tissitteli. Jos yritän laittaa Heikkaa makuulle sylissä, taistelee poika kovasti vastaan ja imetystä on turha edes yrittää. Tänä päivänä suostuu tissille enää öisin ja päivällä hyvällä tuurilla kerran, kahdesti. Neuvolassa epäiltiin kipeitä ikeniä, mutta ei ole hampaita kuulunut, eikä ikenet minusta ole sen näköiset, että vielä hampaita tulisikaan. Harmittaa, mutta minkäs teet, kun H päätti, ettei tissimaito oo enää rock!

Isät jää mielestäni paljosta paitsi, koska onhan imetyshetketkin niin ainutlaatuisia ja lähennyttää äitiä ja vauvaa kovasti. Onneksi isit voi hoitaa vaikka vaippojenvaihdot ja helliä ja pusutella muuten, näin luoda oman siteen vauvan kanssa. Tiedän, että vähäisten imetyskertojen takia minulla maito vähenee hiljalleen ja olenkin siihen jo hiljalleen valmistautunut, että kohta en ehkä imetä enää ollenkaan. Snif! Mutta kai mie selviin siitä? :)

Ja nyt äidit tissit esille ja imettämään paikasta huolimata. Ärsyttää nimittäin myös nämä "kamalaa se imettää tuossa kaupan aulassa" ihmiset. Vauvan ruokahetki kun ei katso aikaa eikä paikkaa. 

Imetys on pop! 

Ps. Facebookista löydät myös seittämän pyllyy lauteilla, tervetuloa tykkäämään !

Saisiko olla kakkuja?

Viikonloppu. Heikka hemmotteli meitä ja antoi meidän nukkua puoli seiskaan asti, tai minun. Minä nousin aamuhommille ja Markus jäi vielä nukkumaan. Miten joku voikin olla heti herätessään niin hyvällä tuulella mitä H? Verhoja aukoessa taisi päästä pari kirosanaakin, mie taidan nimittäin ottaa liian rankasti nää kevään takapakit. Lunta! Taas. Meidänhän piti nauttia tänään aurinkoisessa säässä eilen leipomiani herkkuja! Kirosana, kirosana, kirosana.   No, ei auta. Toivotaan, että se aurinko vielä näyttäytyy. Aamupuuron ja aamukahvien keittoon siis, onneks meillä on edes tuo 7kk ikäinen aurinko. :)

Palataan vielä eiliseen. Kaupasta nappasin mukaani mansikka-juustokakun sekä kinkkukakun tarpeet. Huikkasin keittiöstä miehelle, että nyt mie otan omaa-aikaa ja niinhän mie tein. Kaksi pikku apuria kävi välillä hääräämässä ja ihmettelemässä, mitenkä se äiti laittaakaan rikkaruohoa kakkuun ja kekseille sun muille herkuille löytyi kyllä koemaistajat. Rikkaruoho paljastui ruohosipuliksi ja sitäkin irvistäen maisteltiin. "Aika kirppeetä" sanoi Niia.

Ja kyllähän perjantai-illan leipomiset vaatii lasillisen kuohuvaa.

Mansikka-juustokakku

Pohja:

200g digestivekeksejä

80g voita

Täyty:

2 dl kermaa

5 liivatetta

250g maitorahkaa

250g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

Pinnalle:

500g mansikoita

4 liivatetta

Keikautettu kinkkukakku

Pohjalle viinirypäleitä, halutessaan voi laittaa myös esim. kirsikkatomaatteja

4 liivatetta

300g kinkkusuikaleita

1-2 paprikaa (laitoin yhden ison)

2 1/2 dl ruohosipulia

300g kurkkusalaattia

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

2 1/2 dl kermaa

250g ruohosipulituorejuustoa tai valkosipulituorejuustoa

Näitä päästiin sitten tänään terassille nauttimaan kahvin kera. Naapurin-setäkin kuuli kyllä, että Kisosessa tapahtuu jotain. Markus ei kuunnellu yhtään minua ja kamala härdelli sisällä. Lapset odottaa pukemista ja pöytäkin pitäis laittaa koreaksi.. mie kävin sitten ulkona mainitsemassa asiasta. Naapurin-setä nousi yllättäen tuolta jostain pusikosta kuuntelemaan ja ihastelemaan, jotta onpa Kisosella topakka ruodussa pitävä emäntä ;) Vielä kun pöytää laitoin kuntoon, tunsin sen katseen selässä, kun se setä oli edelleen häkeltynyt. Mietti varmaan, että oispa omakin emäntä yhtä räväkkä. hahah. Hävetti.

No mutta, topakkana emäntänä suosittelen, että kakkuja kannattaa hyydytellä yön yli jääkaapissa tai ainakin useamman tunnin ajan. Lapsuudenystävän jo melkeinpä perinteeksi muodostunut viikottainen kahvitteluhetki ajoitettiin sopivasti tälle päivälle. Aurinkokin välillä pilkahteli ja lapset saivat leikkiä ulkona kun mammat kahvitteli. Mukavaa oli.

Molemmat kakut on kyllä sellaisia, mitä suosittelen kevään/kesän juhliin väsäämään. Juustokakku omaan makuun paras mitä koskaan maistanut ja kinkkukakku kiva vaihtelu perus voileipäkakulle. Itse en ole eläissäni syönyt kun yhtä hyvää voileipäkakkua, (en siis yleensä edes ota lautaselle vaikka tarjolla olisi) kovin nirso siis olen niiden suhteen, mutta tämä kinkkukakku on kyllä herkullinen. Ja tästähän saa vaikka kalaversion helposti muunneltua. Juustokakkuun laitoin itse pinnalle vain 3 liivatetta, mutta kun tykkään, että mansikkaa on paljon, tarvitsee se kyllä sen 4 liivatetta, niinkun kuvasta näkyy.

Niia puhalteli saippuakuplia, Huugo tapansa mukaan kippasi omansa lattialle.

Heikkakin menossa mukana.. 

Aamulla piipahdettiin kaupungilla, mutta ennen sitä räpsittiin kuvia. Tyyli ennen kaikkea..

Ja Heikka ylpeänä, "minä ite".

Uudet kynnet vaatii näyttäviä koruja. Nimettömässä mummon entinen sormus. Taas pitää kehua ukkia, tää tais olla yksi sellaisista muuten vaan lahjoista ukilta mummolle <3

Toivottavasti huomenna saadaan kunnollinen aurinkopäivä! Ei tarviis ujostella nuin paljoa mitä tänä päivänä! 

Myrskyä ennen tyyntä

Kello 6.50 Heikka päivän ensimmäisillä unilla, Ronni heräili jo kouluun. Muuten hiljaista, ja ai että, aamukahvit maistuu hyvälle.

Jotenkin tuntuu, että meillä ei riitä tunnit näissä päivissä. Viime päivät on tuntunu tosi kiireisiltä. Välillä tuntuu, että ihan juoksemiseksi menee asioiden hoitaminen. Markuksen pitäisi tehdä töissä vähän ylitöitäkin, ja kun ei oikeastaan semmoseen ole aikaa. 

Piti jo vähän ärähtää esikoiselle, joka näsäviisasteli miksei toisen wc-pöntön tukkoa ole otettu pois. Niin, nyt se sitten tapahtui mitä ollaan oikeastaan osattu jo odottaa, toinen pönttö on tukossa ja meiän perhe onnettomia yhden wc:n kanssa. Lapset oikeasti välillä jonottaa vessaan, kun nyt niitä on vain se yksi, onneksi sentään se on! Lastenhuoneisiin tulee entisöidyt pulpetit ja poikien huoneen pulpetti on vielä hiomatta ja maalaamatta. Tästäkin Rasmus kuittaili, että eihän se ole kun maalata! No niinpä!! Nämä ei todellakaan ole edes ainuita töitä, mitkä odottavat tekijäänsä.  

Kaiken kruunasi minun ja Rasmuksen sanasota Rasmun kotiläksyistä, mikä päättyi Rasmuksen "turpa kiinni!" huutoon. Ensimmäisen kerran 9-vuoden aikana, Rasmus huusi minulle takaisin minun saarnaamisen jälkeen. No nyt on puhelin arestissa ja tämän päivän pelipäivä peruttu. Nää on nää perusrangaistukset, kun en koskaan muutakaan keksi.. 

Eilen sitten katkaistiin viikko pienellä irtiotolla. Näiden sanasotien ja asioilla juoksemisten jälkeen meillä olikin tosi mukava ilta. Niia sanoikin taas onnellisena "tämä on kyllä onnellinen päivä" ihana. Syötiin taivaallisen hyvä perheillallinen, lehtipihvejä jälleen. Lapsille oli grillitassuja. Tämän jälkeen pikkuisen herkuteltiin ja katsottiin äidin valitsema Pekka töpöhäntä. Elokuvan alkaessa, Ronni tuijotti tylsistyneenä telkkaria ja purppasi, miten vanhalta se elokuva näyttää. Kuitenkin isommat pojatkin katsoivat elokuvan loppuun, Niia oli yllättäen liekeissä ja Huugo keskittyi sotkemaan maton jäätelöllä. Äiti itse nukahti kesken kaiken sohvalle. 

Herkuteltiinhan meillä muutenkin. Päivällä lapset halusi leipoa ja niinä hetkinä muistan, kuinka olin suunnitellut, että rupean pitämään kaapeissa aina varulta leipomistarpeita. Nyt kun ei ollut mitään muuta kun muffinssitarpeet. Leivottiin siis ihan perusmuffinssit. Ei ollut edes marjoja pakastimessa. Lapset oli tohkeissaan, kun kaivelin strösseleitä kaapista ja sekoitin taikinaan. Taikinasta tuli upean värikästä ja muffinssit ristittiin sen perusteella sirkusmuffinsseiksi. Päälle kuorruttelin joiltain synttäreiltä jäänyttä moussea ja kun pursotuspussitkin oli lopussa, piti kaivella pakastepussi kaapista ja pursotus oli kyllä sen näköinenkin :D

Sirkusmuffinssit :)

Lapset ovat nyt saaneet yliannostuksen sokeria. Viikonloppuna on kuitenkin leivottava taas, kun lupaa niin hyvää säätäkin. Josko jotain enemmän meidän aikuisen suuhun maistuvaa. Päästään sitten lämpimälle terassille kahvittelemaan. 

Kiitos kaikille mukavista viesteistä blogiin liittyen. Kiva kirjoitella, kun tietää että lukijoita riittää <3 Mukavaa viikkoa kaikille, sieltä se viikonloppu tulloo! 

Yhdet kuohuvat terassilla

Viikonloput saa miussa aikaan aina jonkun ihme piristymisen. Piristyminen alkaa oikeastaan jo siitä, kun usein perjantaina käyn ostamassa itelleni kukkia. Toistaiseksi siis ostan vielä kukkani itse, vaikka oon sanonut Markukselle, että ottais minun ukista mallia. Ukki piti aina huolen, että mummolla oli maljakossa jonkinlaisia kukkia, kaupasta ostettuja tai itse kerättyjä. Viikonloput on myös siksi mukavia, koska Markus ei ole töissä ja voidaan tehdä jotain kivaa koko perheen voimin. Kaikista kivimpia viikonloput on silloin, kun isommat pojatkin on kotona, silloin me tehdään yleensä aina jotain tosi kivaa! Viikonloput ei koskaan ole meillä vain päiviä muiden päivien joukossa, vaan niistä tehdään pienillä asioilla mukavia ja rentouttavia.

Aamulla mietin, että kyllä se tuo kalsea terassi pitää saada viimeistään vapuksi kuntoon. Kelien lämmetessä, sinne voisi kammeta aamukahville, päiväkahville tai vaikka ruokailemaan. Halusin sen myös sellaiseksi, että sinne on kiva mennä vaikka vain löhöilemään. Huomenna vasta seuraavat kutsut, tässähän joutais lähteä vaikka Wihoselle etsimään sisustusideoita.. ja niitä löytyikin tuotavaksi kotiin asti. 

Päivä puuhailtiin koko perhe ulkona isompia poikia lukuunottamatta ja laiteltiin terassia. Huippu keli ja terassillakin tarkeni auringon jo lämmittäessä lasitusten läpi.

Ärsyttää tosi paljon, etten saanut kuviin sitä "tunnelmaa" mikä terassilla nyt on. Oon aivan rakastunut lopputulokseen, mikä ideoitiin yhdessä samalla kun tehtiin ostoksia.. ja kun saan ensi viikolla matot lattialle ja pari koristetyynyä sohvalle niin olen täysin tyytyväinen lopputulokseen. Markus ehdotti vielä kotiinpaluu matkalla, että käydäänkö meidän lemppari kuoharia illaksi, ei tarvinnut puhua ympäri, käydään vaan! Olin ajatellut, että korkataan se kun lapset nukkuu ja juodaan tuolla terassilla, kun kyttilöitäkin sytyttelin, mut saa nähä, aika kylmä on! Täytyy ainakin aamutakit kaivella esille. Jos ei oo pakkasta niin ainakin lähellä hipoo, hyrrr.

Minä olen ihan rakastunut nuihin hiiriin, mitä Wihoselta saa. Onneksi vihdoin löysin tuommosen ylisöpön, kun jouluiset hiiret piti laittaa kaappiin odottamaan seuraavaa talvea. Säälittävällä äänensävyllä kysyin vielä Markukselta, että voiko tuo hiiri muuttaa meille ja siellä se nyt terassilla on piristämässä ilmettä. Ihana ! 

Näppäränä Markus maalaili häälahjaksi saadun pirttikaluston terassille sopivaksi. Tähän kuvaan en ole yhtään tyytyväinen. Vaikka mitenkä yritin kuvata niin ei pääse oikeuksiinsa yhtään. Paljon, paljon herkullisempi on livenä. 

Näitäkin avaimia ja työkaluja olen aina Wihosella kuolannut. Nuo työkalut on ihan ylisöpöt! :)

Mutta missä valkoinen puulattia ja hirsiseinä? Sellaiset kun olisi vielä niin alkais koti olla aika unelma. Ikinä en seuraa mitään trendejä sisustuksessa, vaan kotia laitellaan sellaiseksi kun se omaa silmää miellyttää. Nyt se on kyllä aika lähellä sitä, mistä olen unelmoinut! Nyt kesää kohti kun mennään, on minulla selkeästi väriyhdistelmät valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen ollut käytössä. 

Sisustuksen jälkeen vielä siskon kynsistudio saapui kotikäynnille ja siinäpä sitä muutama tunti vierähtikin. :)

Illalla saunottiin ja lapset ottikin kunnon vaahtokylvyt samalla. Nyt kun joka iikka on untenmailla on vihdoin lasillisten aika! Parasta kuohuvaa parhaimmassa seurassa! Tykkään.