Sä oot I-H-A-N-A !

Oon ollu yhtä hymyä jo pari päivää. Syynä siihen on oma kulta. 

Minulla oli sunnuntaina hieman heikko olo edellisen illan viinin lipittämisen takia. Päätä särki ihan järkyttävän paljon, särki jo edellisenä iltana. Markus toi minulle kaupasta kismetin, tekstillä "ihanalle". Niin pieni juttu, suklaa, mitä en kyennyt heti edes syömään, sai minut niiiin hyvälle tuulelle. Olin hämilläni, että minullekko? ihanalle. Voi että miten ihanaa.

Markuksen iltavukin aikaan muutama viikko sitten, kiusasin sitä ihan täysiä. Lähettelin koko päivän epämääräisiä kuvia mm. matosta, meidän hääkuvasta, kirjekuoresta jne jne. Vein illalla auton hänelle valmiiksi ettei minun tarvitse iltamyöhään lasten kanssa käydä hakemassa häntä töistä. Jätin autoon kirjekuoren, siellä oli kortti ja taas jotain vihjausta tulevasta. Tiedän, että olin tosi ärsyttävä, mutta minusta oli tosi kivaa olla ärsyttävä.. :D 

Illalla kotona sitten odotti mm. viiniä, vehnäolutta, erilaisia juustoja ja patonkia aseteltuna olohuoneen matolle. Syötiin hyvin ja tutkittiin Pariisia.

Viime viikolla tehtiin lasten kanssa isille pitsaa yllätykseksi, kun tulee iltavuorosta nälkäisenä kotiin. Saunaan laitettiin paljon kynttilöitä ja pari olutta.

Miksi kerron näistä? Luin artikkelin aiheesta minkälaiseksi parisuhde muuttuu, kun lapsia alkaa tupsahdella taloon. Se oli kieltämättä aika karua tekstiä. Jotenkin tuntuu, että tämä aihe on nyt jostain syystä pinnalla. Eikös joku tv-ohjelmakin alkanut aiheeseen liittyen?

Uskallan sanoa, eronneena, silloin kahden lapsen äitinä, että jos et tee koskaan parisuhteen eteen mitään, ei se varmasti kovin hääppöistä olekkaan. En sitten taas tiedä pitäisikö perua nuo äskeiset sanomiseni, koska onhan meitä moneen lähtöön. Toiset ei kaipaakkaan sen kummempia ylimääräisiä hössötyksiä, mutta ainakin jos ajattelen itseäni, niin kyllästyisin (yllättäen) nopeasti tasapaksuun arkeen. Jos ei pidettäisi toisiamme hyvänä, elettäis vaan sitä perusarkea. Töitä, lasten kuskaamisia, keskustelut tyyliin luokkaa minkä värisen kakan joku lapsista oli tehnyt. Tarvitsen joka päivä kainaloa, pusuja ja haleja, ja jos en ole niitä vielä kerinnyt saamaan, muistuttelen kyllä. :)

Välillä minusta on tuntunut, että elän vain lapsilleni. Tottakai, onhan ne kaikki kaikessa, mutta itseasiassa olikin kiva artikkeleita lukiessa huomata, ettei me olla päästetty parisuhdetta retuperälle, vaikka lapsia onkin tasaiseen tahtiin tupsahdellut. 

Käytiin eilen keskustelua aiheesta myös Markuksen kanssa. Kerroin minkälaisen artikkelin olin lukenut. Meillä on nyt 2+3 lasta ja oli ihana kuulla, ettei Markuksenkaan mielestä meille ole missään vaiheessa käynyt niin, että olisimme toisemme unohtaneet tämän arjen keskellä.  

Muistakaa pitää huolta toisistanne ja muistakaa kertoa toisillenne päivittäin, miten se toinen onkaan niin I-H-A-N-A! PusiPusi! 

Sisustusta ja matkasuunnitelmia

Meillä on olohuoneessa nurkka (kappas vain :D ), missä lipittelen aina kahvini pyöreän pöydän ääressä ja se on ehdottomasti lempipaikkani täällä jos tekee vaan mieli löhöillä. Viime talvena kuusen hävittämisen jälkeen sinne kaipasi valoa ja meillä olikin valopuu siinä kevääseen asti. Kesä meni ja tuli nämä pimeät illat, ja nurkka alkoi kaipaamaan taas jotain piristystä, ainakin sitä valoa. Valopuuta en enää halunnut, se olikin alkanut maistumaan jo puulle, joten jotain uutta kivaa halusin tilalle.

Pari naulaa ja se oli siinä. Ja nyt on rouva taas tyytyväinen. Odottelen joulun lähestyvän, koska minulla olisi tuohon vaikka mitä jouluista laittaa. Nyt siellä on taas tuo sama hiiri, joka on käynyt kohta meidän kaikki huoneet läpi ja etsinyt paikkaansa. Kunhan päästään lähemmäs joulua, pääsee jouluhiiret tuonne tikkaille sitten istumaan ja tämä yksinäinen hiirulainen palaa taas makuuhuoneeseen töröttämään. 

Nyt pitäisi vaan saada se pöytä ja tuoli istumaan vielä tuohon samaan nurkkaukseen. Markuskin sanoi heti, että siinä pöydän ääressä on niiiiin mukava aina perjantaina työviikon ja saunan jälkeen kaljat kahvit nauttia. Eli vaihtoehtoja ei nyt ole, ne on aseteltava jotenkin tuohon tikkaiden vierelle tai eteen, piste.

Itseasiassa kunhan lapset on unilla ja koko talo hiljenee, ajattelin, että valtaan nurkkauksen. Istahdan juurikin sen pyöreän pöydän ääreen, otan läppärin ja alan tutkimaan meidän "häämatkaa". 

Mitään häämatkaa ei olisi varmaan vielä tulossa piiitkään aikaan (naimisiin menosta on jo 3 ja puoli vuotta), jos anoppi ei olisi ehdottanut meille, että ottaisi lapset ja me voitaisiin painua reissuun! Näillä näkymin suunnataan viikolla 11 Pariisiin pidennetylle viikonlopulle. Matkan suunnittelu on ollut tovin jo aika jäissä, mutta tänään minä tormistaudun. :)

Myö ollaan kyllä tehty kaikki ihan "väärinpäin". Niia oli jo syntynyt kun naimisiin mentiin, häät juhlin limpparia juoden Huugo masussa. Häiden jälkeen moni lähtee tietysti heti häämatkalle, mutta me suunnattiin koko perheen voimin Huhmariin pariksi yöksi. Onneksi tehtiin niin, niin päästään sitten nyt reissuun, hihi ! :)

Seittämän Pyllyy Napapiirillä!

En ole meinannut pysyä housuissani, on niin lapsettanut ja yhtään tämän pitempään en olisi jaksanutkaan hihitellä yksinäni, tarvitsin viimein lapset mukaan tähän hössötykseen ja nyt voidaankin yhdessä malttamattomina odotella marraskuun loppua.

Tämä päivä oli lyöty lukkoon. Tänään kerrotaan lapsille, koska pojatkin tulevat kotiin loman vietostaan. Noh, eihän ne sitten tullutkaan. Serkkujen luona on niin hauskaa, että päättivätkin olla siellä koko loppuloman. Suodaan se ilo heille, mutta minä en kyllä jaksa enää tätä salaisuutta hihitellä pelkästään Markuksen kanssa. Ei siitä ole hihittelijä kaveriksi vaikka yhtä innoissaan onkin reissuun lähdössä. 

Tänään meidän pihassa oli käynyt postitonttu, oli jättänyt kirjeen lapsille. Reppana oli pudottanut vielä lakkinsakin, mutta ei hätiä, voidaan palauttaa se myöhemmin hänelle kasvotusten. 

Juhlajuomatkin oli huomioinut. On se ollut kiltti tonttu.

Siinä hetki hämmästeltiin lasten kanssa ennen kun siirryttiin sisälle karkkipäivän karkkeja napostelemaan ja lukemaan mitä ihmettä sillä pukilla oli meille asiaa. Kuoressa nimittäin lähettäjän kohdalla luki selvästi JOULUPUKKI!

"Tervehdys täältä Korvatunturilta

Heikka, Huugo, Niia, Ronni ja Rasmus. Joulu lähestyy ja tontut liikkuvat jo. Laitoin tämän kirjeen postitontun mukana tulemaan teille sinne Joensuuhun, että varmasti posti tulee perille. Minulla on teille tärkeää asiaa, haluan antaa teille yhden joululahjan ennen jouluaattoa.

Olette varmasti kuulleet tarinoita Joulupukin maasta. Minulla onkin ilo ilmoittaa teille, että haluaisin nimenomaan teidät kyläilemään luonani Santaparkissa. Täällä teitä odottaa monet upeat elämykset, jotka ovat tulvillaan joulun taikaa; Tonttukoulu, Joulumuorin piparila, Joulupukin työhuone, Neljän vuodenajan satujuna, Jääprinsessan jäägalleria ja kaikkea muuta mukavaa. Tärkeimpänä tietysti Joulupukin, eli minun tapaaminen

Minä odottelen teitä jo täällä ja haluan kuulla lahjatoiveenne tälle vuodelle. Kuulinkin jo tontuilta, että Niia haluaisi kovasti lego friendsejä, Huugo autoja, Ronni skylanderin, Heikka vaatetta ja Rasmus sähkökitaran. Jutellaan lahjatoiveista sitten lisää täällä Korvatunturilla. Tapaamme marraskuun viimeinen viikonloppu!

Muistattehan olla kiltteinä!

Terveisin:

Joulupukki

96930 Napapiiri "

Niian ilmeet samaan aikaan kun luin kirjettä oli aivan mahtavat..

Ensin vähän hämmentyneenä vaan kuunnellaan...

Nyt alkaa pikkuhiljaa valjeta mikä tää juttu oikein on..

Ja viimeisenä, riemu on ratkennut! Jee, me mennään Joulupukin maahan!

Kippis! Napapiirin jaffalla kilisteltiin sitten tulevan reissun kunniaksi.

Tulen bloggailemaan reissun päältä ja kerron varmasti paaaaljon mahtavia juttuja Santaparkista. Jo nettisivuilla käydessä tulee sellainen olo, et tuonne on lapset vietävä. Varmasti tulee ikimuistoinen reissu lapsille ja myös meille. Me todella ollaan jouluihmisiä ja tämä reissu ja Santaparkin kanssa tehty yhteistyö tulee tekemään meidän tämän vuoden joulusta varmasti vieläkin ihanamman. 

Kirsikkana kakun päällä reissustamme tulee vieläkin mahtavampi, koska saatiin varattua aivan ihana majoitus Ounasvaaran lakituvilta. Olen haaveillut parin vuoden ajan viettävämme joulun vielä joskus Rovaniemellä, lähellä Joulupukkia. Tämä majoitus näyttää juurikin siltä, minkälaiseen jouluksi haluaisin joskus majoittua. En nimittäin voisi ihan missä vain majailla ja tämä paikka näyttää juuri siltä minne joulun voisin meille rakentaa. Aivan ihana! Jos olet suunnitellut samanlaista reissua, mitä me olemme tekemässä, voit ihastella alla olevia kuvia majapaikasta tai mennä suoraan Ounasvaaran lakituvat sivuille tästä tutkiskelemaan! Majoitus löytyy mm. myös booking.com sivustolta, mutta me olimme yhteydessä suoraan sähköpostitse.

Nyt vaan kaikki muutkin reissua suunnittelemaan ! 

ps. pojat saivat kuulla puhelimitse tulevasta reissusta ja olivat hekin yhtä innostuneita! Eikä haitannut vaikka synttärijuhlia joudutaan tämän takia siirtämään. :)

Lomailua

Voi, että mie tykkään tästä syksystä, ainakin näistä tällaisista keleistä, kun ei sada vettä koko aikaa. Päivät menee odotellessa, milloin alkais hämärtyä, että voisi jo sytyttää kynttilät. Huugo, ei ole vielä sisäistänyt, että kesä on ohi. Tällä viikolla on vielä shortsit jalkaansa vetänyt. Illalla asetteli shortit sohvan reunalle odottelemaan seuraavan päivän aurinkokeliä. Ja ihan varmasti, jos ei laitettais kapuloita rattaisiin, poika kulkiskin tuolla pihalla shortsit jalassa. 

Minä olen tosi huono tekemään täällä Joensuussa ulkona lasten kanssa mitään, vaikka varmasti olisi paikkoja minne mennä retkelle taikka ihan muuten vaan luontoon kulkemaan. Leikkikenttä on ainut paikka missä käydään. Lieksassa asuessa se oli niin kätsää, tai oikeastaan Pankakoskella asuessa. Astuit vaan ulos ovesta ja piti vaan päättää minnekkä suuntaan sitä tänä päivänä lähtisi. Ruunaallekin pääsi kätsästi makkaranpaistoon. Mitään muuta sieltä en ikävöi kun Pankakoskea, kun siellä on ikänsä asunut, tai ainakin melkein. Kesällä se on tosi kaunis paikka ja talvella se on sellainen joulukylä, on niin kaunista kun puissa on lunta. Onhan sitä lunta muuallakin, mutta Pankakoskessa on vaan sitä jotain. Ihmiset vaan on kadonneet sieltä pikku hiljaa jonnekkin. Minä kun olin päättänyt, että minun lapset käy Pankakosken koulun. Muistan, kun joku äiti oli kysynytkin montako lasta pitäisi vielä tehdä, ettei koulua laitettaisi kiinni. Olihan se paras koulu ikinä ja tilatkin varmasti parhaimmat Lieksan kouluista. Minä aina eksynkin lukemaan Pankakosken historiaa, koulusta ja tehtaasta. Jos vaan Lieksa olisi vielä "elävien kirjoissa", niin kyllähän minä Pankakoskella asuisin. Ostaisin saman hintaisen talon, mitä meidän auto remontteineen tuli maksamaan! 

Tykkäänhän minä täälläkin asua. Jos sais asua omassa rauhassaan. Lapset sais mönkkärillä rällätä eikä se häiritsisi ketään. Ei tänne sellaista viitsi edes ostaa. Joku vielä mielensä pahoittaa. Kun oli aika laittaa villasukat jalkaan, aloin taas kaipaamaan erilaista taloakin. Kuvailin Markukselle, että haluan sellaisen talon, missä on valkoinen puulattia, mitä on kiva talsia villasukkien lämmittäessä jalkoja ja jokapuolelta vetää (en nyt oikeasti vetävää taloa halua, mutta näin oli helpompi saada mies kärryille mitä ajoin takaa), takkatulen ääressä olisi kiva viettää aikaa. Meillä on täällä ihan kökkö takka. Edellisessä asunnossa oli juuri sellainen varaava takka, mistä nyt vaan haaveilen. Muistan miten siellä tuli paistit ja kukkojakin tehtyä. 

Meidän syysloma on siis mennyt kotona ja omassa pihassa möhöttäessä. Lapset kävi isänsä kanssa tänään uimassa ja huomenna suunnataan mukulakadulle, siinä meidän lomasuunnitelmat. Isommat pojat tulevat huomenna kotiin, mutta en usko että sen kummempia tehdään. Kutsuilujen tiimoiltakin on ollut hiljaista. Markuksen iltaviikoilla on turha haaveillakkaan pääsevänsä kutsuille, kun ei voi koko kööriä kuljettaa kutsuilla mukana. Viikonloppuna tosin karkaan taas malliston ja rekin kanssa tienpäälle!

Pienimmille olen yrittänyt saada loman tuntua pikku asioilla tehtyä. Niia ja Huugo on saanut nukkua joka yö olohuoneessa. Ollaan kannettu poikien patjat lattialle ja joka ilta ovat saaneet jonkun leffan katsoa. Maanantaina tehtiin mummolle ja ukille suklaata. Suklaat meni aika hassun näköisiksi, koska minulla ei ollut mittaria ja kokeilin temperoida edes jotenkuten ilman. Eihän se onnistunut. Lapset koristelivat suklaat ja eilen ne naposteltiin viimeistä palaa myöten mummon ja ukin tultua käymään.

Markus on siis tehnyt tämän viikon iltaa, joten ollaan touhuttu lasten kanssa ihan keskenämme. Eilen tekaistiin vielä kaura-omenapaistos ennen mummon ja ukin saapumista. Löytyi niin helppo ohjekin, että lapset saivat melkein keskenään kaiken tehdä. Koululaiselta tällä ohjeella onnistuu varmasti ilman aikuisen apuja.

Valmiista paistoksesta minulla ei sitten ollutkaan kuvaa. Mummo ja ukki tulikin melkein samantien kun paistos oli valmis ja eihän siinä muistanut enää kuvailla.

 

 250 g voita
700 g omenoita
2 rkl vaniljasokeria
3 tl kanelia
2 ½ dl fariinisokeria
8 dl kaurahiutaleita 

Omenat pilkottuina pohjalle, vaniljasokeri + kaneli päälle. Sulatettu voi, fariinisokeri ja kaurahiutaleet sekaisin. Kaada seos omenoiden päälle. 200 asteessa noin puolisen tuntia. Nopsaa, kätsää ja suussa sulavaa vaniljakastikkeen kanssa. :)

Heikan kanssa ulkoillessa huomaa hyvin nopeasti, että korvat on vain koristeena. Kenkien kanssa ei suostu kävelemään, joten ollaan laitettu vaan villasukat jalkaan ja ei kun menoksi. Vauhtia riittää eikä varmasti pysy omassa pihassa hetkeäkään.

Nyt kotihommille mars, ettei ihan lorvimiseksi mene tämä aamu! :)

Juhlahuumaa

Naapurin pihalla kerrottiin, että pienet lapset on tehty niin, että vettä ja jauhoja sotkettiin ja taikina lapseksi muovailtiin. Sen jälkeen uunissa paistettiin ja sitten vain elämään käskettiin. Se on rakennustarvike pakkaus, jonka päällä on teksti: rakkaus. Siitä miljoonat lapset on valmistettu, siitä kaikki kaunis on rakennettu. Siitä onni koteihin asennettu.

Viikonloppuna meillä juhlittiin meidän pikku-poikien syntymäpäiviä, 1 ja 3v. Voi, että miten sitä päivää oltiin odotettu.. ja pitkään sitä suunniteltiinkin. Huugo halusi Salama Mcqueen kemut ja ne hän sai. Ebaytä käytettiin hyväksi tässäkin asiassa, kun kaikki salamakrääsä tilattiin sitä kautta paljon halvemmalla.

Paria päivää aiemmin 3v lähti mukaani kauppaan ja hyvin päättäväisesti kertoi ja näytti hyllyiltä, mitä synttäreilleen haluaa. Tehtiin synttärit siis ihan Huugon toiveiden mukaan. 

 

Päivä alkoi hesburgerin mätöllä...

 

 

Juhlat voi alkaa!  

 

 

Salama Mcqueen kakku oli Huugolle mieluinen yllätys! :)

 

Flooran jätskikioskilla meillä oli kahta erilaista jäätelöä tarjolla. Oman mielensä mukaan sai jokainen sitten strösseleillä, namuilla yms. koristella jätskiannoksensa. 

 

Kinkkukakkua..

 

Mansikkajuustokakkua. Sisko teki suklaasta koristeet päälle.

Cake popsit. 25 piti tulla ja kuvassa kaikki onnistuneet. EN TEE ENÄÄ IKINÄ! :D

Ensimmäiset vieraat oli mummo ja ukki. Saatiin kahvipöytään täydennykseksi vielä kuuluisia mummon piirakoita, nams. Huugo sai lahjaksi vihdoin ja viimein toivomansa sähköauton! Autossa on monta eri biisiä, mutta Huugo on nämä pari päivää popitellut pelkästään solid basea! Solid base on mielestäni yksi parhaimmista ysäreistä, mutta voi olla että yliannostus tulee tätä menoa hyvinkin pian... Heikka olikin saanut jo aiemmin käyttöön oman lahjansa, miikkarin haalarin.

Ukki neuvoo mitenkä se auto toimii...

Ja tottakai Heikankin pitää saada välillä ajella. Tai ainakin jorailla auton kyydissä musiikin tahtiin.

<3

Seuraavaksi meillä juhlitaankin marraskuun lopulla isompien poikien syntymäpäiviä, 8 ja 10v. Me hössöt alettiin jo miettimään millä teemalla mennään!

Ja ainiin, lapset kirjoitti eilen jo joulupukille! Ollaanko liian ajoissa, onko kellään muulla vielä joulu mielessä? :)