Mitä kadehdit lapsettomien arjessa? Tällainen kysymys heitettiin ilmaan Marja Hintikka Livessä ja se saikin minun päässäni kuhinan aikaan. Mitäs minä kadehdin?
No, kauaa ei tarvinnut antaa aivojen raksuttaa. Ai jestas, jos ois semmonen päivä, ettei tarviis tehä yhtään mitään. Makailisin sängyssä koko päivän. Katsoisin leffoja ja herkuttelisin. Tilaisin kotiinkuljetuksella pitsaa ja senkin söisin sängyssä. Herkkuja söisin niin et rupeis oksettaa. Ja herkut vois olla esillä, eikä piilossa peiton alla. Nukkuisin välillä ja sit taas leffaa ja herkkuja. Enkä toki tekis tätä yksin vaan miekkosen kanssa. Elokuvien katsominen on jäänyt meillä tosi vähälle. Päivällä ei kerkiä ja jos illalla ehdotan Markukselle leffailua, niin harvemmin se edes lämpiää ajatukselle. Ja syy on ihan ymmärrettävä; minä nimittäin koisin jo heti alkutekstien jälkeen. Et se siitä leffaillasta.
Sanoin tästä haaveestani siskolle, jolla ei siis ole lapsia. Piti minun haaveitani hyvin tylsinä, koska hän tekee sitä melkein joka viikonloppu. Vastapainoksi heitin siskolle ilmaan kysymyksen mitä hän kadehtii lapsiperheen arjessa. Ensimmäisenä sanoi sen, et kun hän pääsee töistä ja menee kotiin ja jos hänen mies on töissä, niin kotona on kovin tylsää ja hiljaista. Oli haaveillut luistelusta, mutta mitäpä hän siellä jäällä yksinään tekee, leipoakin voisi, mut eipä jaksa yksin sit pellillisiä herkkuja kahvin kanssa vetää. Keilaukset lasten kanssa, leffailut yms. tuli myös esille. Ja itseasiassa näihin asioihin sisko onkin urakalla lainaillut meidän lapsia.
Ja tottakai kysyin Markukselta myöskin, mitä hän kadehtii lapsettomien arjessa. Markus oli 19v, kun hyppäsi minun ja Rasmuksen ja Ronnin matkaan. Muutama vuosi myöhemmin meillä olikin tähän päälle kolme yhteistä lasta. Ajattelin, et Markukselta saisin hyviä vastauksia. Itse olen jo 10v ajan elänyt niin, että jaloissa on pyörinyt aina yksi taapero, olen tottunut siihen niin, etten ole juuri osannut kaivatakkaan muuta. Markuksen vastaus kysymykseen olikin sitten yhtä tylsä kuin minulla. "Minä se en kyllä kadehdi mitään. Ainut vaan kun on nuita lapsia nuin paljon, niin matkustelu käypi aika kalliiksi."
Mietin, et mitenkäs me nyt oltiinkaan niin tylsiä näiden vastauksiemme kanssa. Yksi syyllinen löytyi nopeasti. Anoppi! Muistan, kun odotin Niiaa, sanoi anoppi et hän haluais et heidän koti olisi lapsenlapsille kuin toinen koti. Viime viikolla anoppi tuli meille kalenterin kanssa.. ne viikonloput missä hällä vapaat, rustasi kalenteriin et pienet tulee. Ja merkkasinpas päivät itsellenikin ylös, etten ota kutsuja. Seuraavana vapaana viikonloppuna ollaan kaksin toisena päivänä ja toisena päivänä vietetään iltaa ystävien kanssa. Kolmas päivä pitäisi olla, jotta kerkeäisi viettää sen löhöilypäivänkin, kun eihän semmoseen oo viikonlopun aikana aikaa. Mutta siis, vaikka meillä onkin arki hyvinkin työntäyteistä niin vastapainoksi anoppi varastaa välillä lapset ja me voidaan tehdä niitä asioita mistä ei lasten kotona ollessa haaveillakkaan.
Ja nyt heitän pallon teille! Mistä sinä "kadehdit" lapsellisten tai lapsettomien arjessa? Vaikka lapset ois ehdoton ei, onko siellä perhe-elämässä kuitenkin jotain edes pientä asiaa mitä haluaisit kokea? Tai mitä olet jäänyt kaipaamaan niiltä ajoilta, kun lapsia ei vielä ollut? :)