Oma koti kullan kallis

Syksyn tullessa tekee taas mieli tehdä kodille jotain. Tällä kertaa en kuitenkaan taida uusia kalusteita, mutta pientä pintaremonttia kuitenkin jos sinne tänne tekisi. Viime syksynä ostetut vitriini, tv-taso ja lipasto saivat eilen uutta ilmettä, kun tasot saivat uuden värin pintaansa. Valkoinen pohja ja harmaa vaha päälle. Tällä kertaa ei tarvinnut yhtään hioa loppusilaukseksi, kun vaha tekikin työnjäljestä suoraan täydellisen. Tykkään kyllä tosi paljon!

 

Ostin viime syksyny saman sarjan vitriinin ja tv-tason, oli tarkoitus jättää myöhemmäksi lipaston ostaminen. Huomasin kuitenkin äkkiä, ettei vitriiniä saanut enää ja siitä iski tietysti paniikki, että entäs jos lipastokin loppuu. Se oli sitten ostettava samaan konkurssiin. Hyvä, että ostin. Se on kuin tehty meidän eteiseen. Valkoinen matto löysi myös paikkansa eteisen lattialta suoraan ULKO-OVEN EDESTÄ.. öö, käytännöllinen? ei todellakaan. Mutta täydellinen, juuri tuohon kohtaan sopiva. Entäs kun kurakelit alkaa? Ehkä meillä kuljetaan takaovista... :D 

 

Sisustusikkunasta tuli lopulta ihan erilainen kuin piti.. suunniteltua parempi kuitenkin. Sen täydellisyyttä en saa kuvaan mukaan, jostain syystä kuvassa se ei vaan näytä niin hyvältä mitä oikeasti. Niin, siis meidän ikkunassahan oli eilen vielä lasi ennen kuin otin vasaran käteen. Markus kerkisi juuri sanoa, kun viimeistä naulaa sydämiä varten naulasin, että kohta on entinen se lasi. Sillä samalla sekunnilla se lasi sitten oli entinen!! Alkuharmituksen jälkeen huomattiinkin, että ikkunahan onkin parempi ilman lasia. Maalattiin ikkunalle tausta samanväriseksi, mitä tasot on. 

 

Löysin kaapin perältä avaamattomasta paketista nämä ruusuvalot. Olin unohtanut ne kokonaan. Paikkansa nämä löysi eteisen lipaston päältä. Olin jo kaivannutkin sinne valoa iltojen pimetessä ja toistaiseksi olkoot nämä siellä valaisemassa.

Isin kanssa <3 

Olihan meillä apurina myös tämä meidän kuopus. Oltiin Markuksen kanssa molemmat maalailemassa aivan maalipurkin vieressä ja silti tämä pääsi tapahtumaan!!

Nyt kahvikupposen äärelle suunnittelemaan mitähän sitä seuraavaksi tuunaisi. Lastenhuoneet kummittelee kovasti päässä, mutta saa nähdä. Mie saatan saada yhenäkin jonkun idean ja sitten se on toteutettava, välittömästi.

Maailman paras porkkanakakku

Kesä. Se taisi hujahtaa ohi ennen kuin tajuttiin sen edes alkavan. Ei tosin harmita. Minä jo odotan syksykelejä. Ihana raivata pian kesä pois kotoakin ja kaivella esille syksyjuttuja. Kynttilöitä ja valoja. Pojilla alkoi koulu ja pienillä kerho. ( Tässä taas tämä päähän pinttynyt jaottelu : Rasmus ja Ronni on poikia, Niia ja Huugo omaa pienten tittelin, Heikka on Heikka, eikä ole päässyt vielä pienten tiimiin mukaan.) :) eli ihana arki on siis koittanut jälleen.

Kiva olisi tehdä kodille taas jotain ja monta päivää olen pyörinytkin täällä ympyrää ja miettinyt uudistuksia, mutta pää taas lyö tyhjää. Wihosen mennessä konkkaan voisin vaikka suunnata ikeaan, pitkästä aikaa. 

Tosin kun palaa haaveiluista todellisuuteen, muistuu mieleen auto joka on seisonut kohta 2kk korjaamon pihalla. 7000€ tulee uudelle moottorille töineen hintaa. Multivanista tuleekin "aavistuksen" kalliimpi ja sen myötä rakkaampikin auto mitä luultiin. Toivotaan vaan, että tämä kääntyisi joskus meidän eduksi ja saataisiin rahoja takaisinpäin. 

Niin, kun ei kotia pääse laittamaan, voi siirtyä keittiöön leipomaan. Jos Markus ottaa kahvipöydän tarjottavista jotain toisen annoksen, on sen oltava herkkua! Markus ei ole yhtään kahvileivän perään, mutta porkkanakakulla sulattaa hänen sydämen. Helppoa, herkullista ja usein tarvikkeetkin on valmiina kaapissa, kun niin yksinkertainen, perustarpeilla leivottava kakku on. 

Tässä herkkusuille ohjetta porkkanakakusta:

4 munaa

2 dl öljyä

5 keskikokoista porkkanaa raastettuna

4 dl sokeria

reilu 4 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1 tl kanelia

175 asteessa 50 min.

Väliin ja päälle vatkasin kerman ja päälle ripottelin mantelirouhetta. Toinen vaihtoehto on 100g voita, 200g maustamatonta tuorejuustoa sekä 3 dl tomusokeria. Jälkimmäinen vaihtoehto ei hemmottele minun makuhermojani, siksi vaihdoin sen kermaan. 

Niia tuli loppumetreillä auttamaan ja ripotteli mantelirouheet kakun päälle. :)