sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Parhaita kavereita

Pojat olivat kotiutuneet iskä-viikonlopultaan sillä välin, kun olimme kaupassa. Voi sitä riemua ja hymyä, kun pienet näkivät pojat. Heikan ilme olisi ehdottomasti pitänyt saada kuvattua, kun hän huomasi, että Rasmus on tullut kotiiiiiin! Jeeee! Näistä kahdesta on tullut niin läheiset veljekset ja Heikka usein turvautuukin Rasmukseen eikä aina välttämättä äippää tai isiä tarvita lohduttamaan tai halittelemaan.. Ihanat veljekset <3 

 




Niia on taas hyvin mielissään, kun sai taas leikkikaverin Ronnin kotiin! Heillä natsaa keskenään niin hyvin. Näiden kahden keskusteluja on oikeasti tosi mielenkiintoista kuunnella. Ronni opettaa kaikkitietävänä Niialle kaiken maan ja taivaan väliltä. Hyödyllistä tietoa suurinosa jutuista, mutta kyllä sinne sekaan potaskaakin mahtuu.

Huugo on muuten tästä porukasta sellainen, että tulee toimeen yhtä hyvin kaikkien kanssa. Vai pitäisikö sanoa, että tasapuolisesti käy jokaista aina härnäämässä. Tälläkin hetkellä on sotkemassa Niian ja Ronnin leikkejä... 

Kirjoittelin perjantaina Heikan kävelyharjoituksista! Viikonlopun aikana meillä onkin kehitytty niin paljon, että konttaus on jäänyt kokonaan pois ja eteenpäin mennään vain kävellen! Aivan ihana seurata tuota töpyttelyä <3

Missäs se minun vauva olikaan? Nyt jo kävellään ja kohta on synttäritkin. Sittenpä on vauva vuosi taputeltu ja elämä taaperon kanssa alkaa. 

Nyt iltapalalle, lapset nukkumaan ja mie siirryn kans tuonne pehkuihin ja jatkan fifty shades of greyn lukemista. Olen koukussa! Leffa loppui nii oudosti, että oli käytävä siskolta kirjat hakemassa ja aloitinkin suoraan kakkoskirjasta, vaikka minulle sanottiin, että ehdottomasti alusta alkaen luettava. Mutta kun en malta!  

Öitä!  

perjantai 11. syyskuuta 2015

Fifty shades of greystä makkarihommiin

Eilen lasten asettuessa unille, kaiveltiin vuokraamamme luokkakokous-leffa esille. Oli oikeasti aika ihme, että Markus suostui yhtään mitään elokuvaa minun kanssa katsomaan. Mie kun aina nukahan heti kun vaan elokuva kerkiää alkaa. Nyt tosin katsottiin lehva olkkarissa ja istuin koko ajan, ja varmistin näin ettei tarvitse nahkasilmillä katsoa. Räkätin, räkätin ja räkätin vähän väliä ja sitten kuitenkin totesin elokuvan olevan aika mitään sanomaton.

Vuokraamon seinällä oli iiiso Fifty shades of greyn juliste, ja jostain ihmeen syystä tulikin samantien pakonomainen tarve katsoa se! Ei minua ole se aiemmin kiinnostanut, ei leffana eikä kirjoina. Nyt se on tosin pakko nähdä! Tämä ilta pyhitetty siis sille. 

Tuunasin tänään vähän makuuhuonetta mukavammaksi. Kaikki lähti tokmannin 25 euron päiväpeitosta! Monta päiväpeittoa olen tilannut ja lähetellyt takaisin. Hinnatkin on ollut monta kertaa enemmän mitä tokun peitto. Hyvä ostos siis. Kelpaa nyt linnottautua tuonne tyttöleffaa katsomaan.

Heikka sai makuuhuoneesta oman pienen kolon. Nyt ei tarvitse hukkua pienten huoneen lelumereen vaan omat lelut löytyy kätevästi ukin vanhasta sängystä, missä Heikkakin ensimmäiset viikkonsa nukkui.




Anopin kanssa innostuttiin tilailemaan ulkomailta näitä palloja (kun halavalla sai), pakko tehdä vielä tilaus, että saan makuuhuoneeseenkin samanlaiset.. eri väriset tosin.


Ruusuvalot löysivät uuden paikkansa pallojen tieltä olohuoneen nurkkaan, miun lempipaikkaan. Tuossa on mukava kahvit ryystää ja usein kutsujen jälkeen pistän toimistonikin pystyyn tuohon. Matonkin sain taas paikalleen, kun Markus sen pesi ja hiustenkuivaajalla kuivasi. :D ei ois minulla mielenkiinto riittänyt. Pitkään se sitä kuivaili, vaan sairaslomalaiselle taisi olla ihan mieleistä puuhaa.





Hei meillä kävellään!

... ainakin välillä. Joka päivä tehdään uusia ennätyksiä, mutta kyllä nelivedolla mennään vielä nopeiten. Tässä on monena päivänä ihmetelty ja kummasteltu, mitenkä se aika taas hurahti näin nopeasti. 2.10 Heikka täyttää jo 1v. <3 3.päivä juhlitaankin sitten Heikan 1v ja Huugon 3v kimppasynttäreitä. Huugo kun on syntynyt 30.9...




Synttärisuunnittelut meillä on Huugon kanssa hyvällä mallilla. Lapset päättää meillä aina itse teemansa ja Huugo valitsi nyt teemaksi "Sajama vähviin", kun se Autot on nyt niin lähellä Huugon sydäntä. Rasmuksella ja Ronnilla on sama teema joskus ollutkin monen monta vuotta sitten, mutta nyt on kyllä hankalampaa löytää samalla tavalla alkuperäistä autot-krääsää, mutta täytyy yrittää vielä etsiä.. kun tämä uusi Cars neon ei miellytä äidin silmää ei sitten yhtään. 

Meillä on tämä loppu vuosi yhtä juhlaa.. isommat pojat pitävät sitten kimppasynttärinsä marraskuussa ja Niia juuri ennen joulua. Poikien kaverisynttärit taidan järjestää suosiolla Mikon pomppulinnassa, sinne mahtuu melua ja riehumista varmasti enemmän kun meille.. :D Niian kohdalla on ehkä ihan hyvä, että saa omat synttärinsä. Minusta tuntuu, ettei tämän pikku-prinsessan ego kestäisi kimppasynttäreitä yhtään kenenkään kanssa! 


Heikka sai mummolta ja ukilta ennakkoon synttärilahjan ja sitähän piti jo pikaisesti testailla! Merkkiuskollisena tietysti me&i:ta <3 Nyt ei palele kelien kylmetessä :) 


 Mukavaa viikonloppua! <3



maanantai 7. syyskuuta 2015

Äkkimakeaa ja räpsyttimiä

Olen tullut siihen tulokseen, että lapsettomana olisin varmasti paljon hoikempi. Ja taas voin allekirjoittaa sen. :D Nimittäin tämän päivän leipomisvimma lähti alunperin siitä, kun olin jo monta päivää tutkiskellut mitä kaikkea sitä leipoisikaan Huugon 3v ja Heikan 1v kimppasynttäreille. Sen takia piti nyt leipoa banoffea.. niin ja viikon sisällä on taidettu lasten kanssa pariinkin otteeseen leipoa korvapuusteja, hups. Jos ei tarvitsisi syntymäpäiviä järjestellä montaa kuukautta ja testata eri leipomuksia, olisin vähintäänkin missin mitoissa, ehdottomasti! :D Ja varmasti olisin kaikki vapaa-aikani salilla, jos en istuisi vähän väliä koneen äärellä googlettaen eri mässyjä. Selittelyn makua ilmassa kenties? No ei vaan, leipominen on vaan niin mukavaa puuhaa!

No, onneksi tämän päivän leipomukset oli niin äkkimakeaa, ettei yksinkertaisesti pysty hotkimaan mielinmäärin. Riitti kahvin kanssa pienen pieni palanen. Ehdottomasti suosittelen kahvipöytään, jos äkkimakeaa tekee mieli. Ja mietinkin tehdessä, että mansikat sopisivat varmasti yhtä hyvin tähän banaanin tilalle. 



Tarvitset Banoffeen valmistukseen:

260g LU bastogne kandikeksejä (pirkka ajaa saman asian) 
70g margariinia

Täyte:

1 prk karamellisoitu makeutettu maitotiiviste
2-3 banaania
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:

Muutama keksi murusteltuna
Banaanin viipaleita




Leikkaa leivinpaperista ympyrä ja laita se irtopohjavuoan pohjalle. Murustele keksit ja lisää sula voi. Painele keksiseos vuoan pohjalle. 



 Levitä päälle maitotiiviste ja lisää pilkotut banaanin viipaleet. Vatkaa kerma.



Lisää viimeiseksi kerma, koristele keksin muruilla ja banaani viipaleilla. Ja valmista tuli!





Aamulla kävin pitkään kestäneen vertailun ja lukemieni kokemusten perusteella Joensuun Hyvänolon keskuksessa kasvohoidossa sekä ottamassa uudet räpsyttimet. Valitsin volyymiripset ja olen niihin kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Vaihdoin hieman kuvasta värejä ihan vain siksi, ettei kasvohoidon jälkeen otettu kuva monikirjavaisesta naamastani näyttänyt kovinkaan hyvältä. :D


Nyt kehtaa lirkutelle tuolle omalle miekkoselle! :) 

Pus!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viikonloppu perheen kanssa

Normaalisti Rasmus ja Ronni suuntaa perjantaisin junalla isänsä luokse Lieksaan. Kerran kuussa meillä on kuitenkin "huili viikonloppu" eli pojat on kotona ja saavat huokaista kouluviikon jälkeen ilman sykkyilyä minnekkään. Tällaiset viikonloput on meillä herkkua ja näitä odotellaan kovasti. Vaikka pojat asuvat meillä, on se silti luksusta saada olla heidän kanssaan myös viikonloppuna, koska arki on välillä mitä on. Koulua ja kiirettä. Näille viikonlopuille yritän olla ottamatta kutsuja ainakaan Joensuuta kauemmaksi.

Perjantaina syötiin ihan taivaallisen hyvää pöperöä; nautaa ja kanaa fonduepadassa tehtynä. Lisukkeina makarooni-tonnikalasalaattia, tuoresalaattia, fetajuustoa, krutonkeja, kananmunia, patonkia ja erilaisia levitteitä. Jälkiruuaksi sulkaafondueta kekseillä, hedelmillä sekä vaahtokarkeilla.

En muistakkaan milloin viimeksi ollaan fonduella valmistettu ruokaa. Itseasiassa tämä oli Markukselle ensimmäinen kerta. On siis monen monta vuotta siitä, kun ystävien kanssa fondueta tehtiin. En tiedä missä minun patani kulkee tällä hetkellä. Se taitaa olla jollakin lainassa, ollut jo monta vuotta, joten kävin ostamassa uuden.

Ensimmäinen fondue kokemukseni oli 17-vuotiaana poikien isän perheen kanssa. Pöytä oli katettu hienoksi ja viinit iskettiin pöytään. Minä tosin taisin jo odottaa Rasmusta, joten jäi viinit juomatta. Jossain vaiheessa iltaa silloinen appiukkoni kertoi Fonduen juurista ja perinteistä. Muistan aina miten paniikissa loppu illallistamiset meni, kun appiukko kertoi perinteestä, jossa on suudeltava talon isäntää, jos pudottaa yhtään mitään tikustaan pataan. En tiedä vieläkään oliko tämä perinne hänen omassa päässään keksitty vai ihan totta.. mutta 17-vuotiaan ujon tytön korviin se ei kuulostanut kyllä yhtään kivalta perinteeltä. Olenkohan koskaan yhtä varovaisesti syönyt mitä silloin.. :D




Lihafondue tehtiin liekin alla. Padassa on öljyä (voi myös laittaa lihalientä), mutta me marinoitiin liha niin öljy sopi meille hyvin. Lapset tekivät padassa myös porkkanoita, ja patonkia voi myöskin dippailla porisevassa öljyssä.



Suklaafonduen keittelin ensin kattilassa; kermaa ja suklaata. Kynttilä piti suklaan lämpimänä eikä suklaa päässyt kovettumaan. Juustofondue tuntuu olevan tosi yleinen myöskin, sitä en ole kokeillut. Mutta ehdottomasti jälkiruokapata oltava myöskin, jotta illallistamiset ei jää keskeneräisiksi. Banaani oli ehdottomasti näistä vaihtoehdoista minun suosikkini! 


Eilen Rasmus, Ronni ja Niia pääsivät siskoni kanssa elokuviin ja me lähdimme Huugon ja Heikan kanssa kaupungille pyörimään. Huugo ei päässyt ikänsä puolesta vielä elokuviin, joten hän sai valita lohdukkeeksi kaupasta jonkun lelun. Käteen tarttui mahdollisimman pieni ja halpa pikku-auto. Ei siis paljoa tarvinnut, kun pettymys oli jo poissa. Ennen kotiutumista pyörähdettiin vielä Hyve&Pahe-kahvilassa.

Kun meidän perheeseen kuuluu näinkin paljon porukkaa, on tullut huomattua, että toisinaan perheen kahtia laittaminen tekee kaikille hyvää. Huugolla on menneillään tosi paha uhmis ja kilisemisen aihe voi pelkästään olla äidin väärin valittu paita taikka kauppaan mennessä auto pysähtyykin ihan väärän kaupan pihaan. Heikka heräsi vasta, kun oltiin kahvittelemassa, eli Huugo oli saanut nauttia koko ajan huomiosta. Pieni mies oli ihan eri tapaus kaupungilla ollessa. Kotiin palattua, ei mennyt kauaakaan, kun vanha sama Huugo tuli takaisin. :D


Me ei millään raskittu kieltää Huugoa juottamasta Heikalle varmaan puolta purkillista pillimehua sekä jäätelöä. Uhmainen Huugo oli ollut niin unelmatapaus koko kaupunkireissun ajan ja kruunasi vielä ihanuutensa tokaisemalla, antavansa Heikalle loput pillimehustansa ja jätskistänsä. Näistä tulee varmasti ihanat kaverukset <3

Nyt kovan mietinnän alla mitä tänään tehtäisiin. Möhötetäänkö vaan vai keksitäänkö vielä pisteenä iin päälle jotain mukavaa tekemistä. Auto meillä on edelleen laina-auto, viiden hengen. Meidän auton moottori vaeltelee ties missä, viimeksi oli Saksan terminaalissa jumissa. Ehkä me kuitenkin pian saataisiin oma auto takaisin näin reilun 2kk jälkeen, ja mahduttaisi taas koko perhe autoon! 

Tsau!