Turkista Lieksan metille.

Koko perhe kasassa <3

Sunnuntaina tultiin kotiin. Paleli ihan kamalasti aluksi ennen kun taas tottui tähän kylmään. Naapurit oli viikolla kesävaatteet päällä ulkona, katsoin touhua kauhistuneena ja asettelin me&i:n neuletta päälleni paremmin, että se lämmittäisi varmasti joka kohdasta. Toisaalta välillä onkin ollut ihan kiva, ettei ole koko ajan kuuma, mutta nyt kun taas ulos katsoo niin tekee mieli ottaa suoralento Alanyaan.

Kahdessa viikossa ennätti tehdä kaikkea ja nyt pitääkin jo ihan muistelemalla muistella, että mitäs me oikeastaan tehtiinkään. Ainut asia mikä jäi lomasta harmittamaan oli se, kun muutamat retket minne olisin halunnut, jäi toteuttamatta sen paahteen takia. Ehkä ensi kerralla sitten.

Viimeisimpien päivien suunnitelmiin kuului mm. käydä testaamassa paikallinen parturi-kampaamo. Tästä reissusta tulikin sitten unohtumaton ja vaikka kuinka kehutaan ja patistetaan Turkissa kampaamoihin, matkaoppaatkin siis tekevät niin, patistelevat, minä kyllä sanon, että kiertäkää ne kaukaa. Tosin jos ei ole muuta tekemistä kuin istua kampaamon penkissä ja olla epävarmana koko ajan, että mitähän seuraavaksi tapahtuu ja ymmärsiköhän parturi mitä halusin tukalleni hänen tekevän, niin kokemushan se tietysti sekin käynti on.

Mentiin kampaamoon ajoissa, niin että hyvissä ajoin kerittäisiin syömään. Meille oli jäänyt tavaksi soittaa joka ilta kyyti Matinbaariin ja syödä ähkyt ennen nukkumaanmenoa. Markus ja lapset odottivat viereisessä ravintolassa neljä tuntia minun tukkaoperaation valmistumista. Kun kerrottiin naiselle mitä haluan tukalleni tapahtuvan, kutsui hän ravintolan työntekijän avukseen, kun ei englanti taittunut niin hyvin. Siinä sitten lopulta minun ja Markuksen lisäksi oli kolme kampaajaa ja ravintolan työntekijä, tehtiin jopa piirroskuvaa miten haluan kahdella värillä tukkani värjättävän. Meni aikaa, että he ymmärsivät, mutta pääasia, että ymmärsivät. Minut istutettiin penkkiin, istuin siinä puoli tuntia samalla kun sinne hälyytetty polkupyörällä tullut mies-parturi kampasi tukkaani ja selvästi mietti epävarmana, että näinköhän tästä hommasta selviydytään. Istuin penkissä kammattavana puoli tuntia siksi, koska yksi kampaajista lähti ostamaan värejä mitä halusin päähäni. Okei, tämän jos olisin tiennyt niin oisin voinut koko kampaamokäynnin jättää välistä.

Lopulta kun päästiin aloittamaan, sain heti tehtäväkseni pidellä värikuppia, jotta parturi saa molemmat kädet käyttöönsä. Miksei sitä kuppia voinut laskea pöydälle? en tiedä, vaan mulla oli tosi epämukava olo käsiojossa siinä istua. Halusin ruskeaa väriä tyveen ja etuhiusten kautta liukenevan latvoihin, välillä punaista. Minulta on ennenkin värjätty tukkaa samalla tavalla ja tämä parturi teki sen kyllä ehkä vaikeimmalla tavalla miten vain voi. Ensin värjättiin tyvi ruskealla, sitten punaista väliin ja lopuksi etuhiuksiin ja latvaan taas ruskeaa. Aikaa meni siis kolme kertaa pidempään mitä yleensä. Noh eipä siinä, väri oli vihdoin päässä ja sen annettiinkin vaikuttaa tunti. Miesparturi otti pyöränsä ja lähti omille teilleen siksi aikaa. Jossain vaiheessa muilla työntekijöillä tuli jo hätä ja soittelivat miehen perään varmaan, että "alahan tulla jo, turistilla ei oo kohta enää tukkaa päässä".

Polkupyörämies palasi hetken päästä takaisin ja alkoi tukan pesu. Otteet oli aika kovat, varmaan kärsi tukkakin siitä pesusta. Seuraavaksi alettiin leikkaamaan tukka niin kuin olin neuvonut. Kääk, pelottavaa oli jo se, että minun piti olla välillä pää alaspäin, kun hiuksia leikattiin. Välillä seisoin ja otteet oli edelleen kamalan kovat. Sain selvästi toruja, kun pää ei pysynyt paikallaan hänen kammatessaan sitä ronskin ottein. Korjasi koko ajan pääni asentoa ja purppasi jotain. 

Tukasta piti lähteä 5 cm pituutta, lähti kyllä enemmän. Olen viihtynyt koko viikon tukka kiinni. Hitto. Lopuksi minulle tehtiin vielä kampaus ja luulin hetken, että parturi sylkee hiuksiini. Eihän niistä tiedä, jos se olisi vaikka joku Turkkilaisten oma muotoiluaine. Onneksi tajusin pian, että hän vain puhalteli hiuksiani. Kasvot oli melkein kiinni päässäni. Jäi vähän epäselväksi mikä idea siinä oli, mutta olipahan kokemus sekin. Pidin polkupyörämiestä ehkä hieman epäammattimaisempana, mitä Suomen kampaajia, mutta selvästi muut työntekijät seurasivat oppimismielessä värjäysprosessia hyvinkin tarkasti.

Alkuvaiheessa odotellessa värien saapumista kampaamoon minulta kysyttiin haluaisinko ihokarvojen poistoa. Kyyneleet valui silmistä, kun miesparturi teki karvojen poiston langalla. Toinen pää langasta suussa ja lanka ihmeellisellä kiemuralla. Teki outoa liikettä ja repi näin ihokarvat pois. Koski ihan jumalattomasti, mutta kestin sen loppuunasti. Sain lohdukkeeksi omenateetä. 

Päivää ennen kotiinlähtöä kävin myös halpojen hintojen perässä ottamassa peitetatuoinnin.

  

Käytiin käppäilemässä Kalekukkulan toisella puolella. Markuksella suli kenkä jalkaan ja palattuaan huoneeseen kuultiinkin lämpötilan hipovan 50c...

Työturvallisuus ennen kaikkea :D

Joka kerta, kun ollaan Alanyassa käydään basaarissa. Kierrellään, mutta harvoin tehdään ostoksia. Tällä kerralla ostettiin vain vesipiippu. Meidän huoneen vieressä oli paikallisten kahvila ja paikalliset polttelivat siellä niin paljon piippua, että koko alue haisi ihan karkkikaupalle. Oli pakko saada oma. Muut ostokset tehtiin pääkadun varrelta. Turkkilaista teetä tulee ostettua joka kerta. En tiedä onko sillä oikeasti teen kanssa mitään tekemistä, mutta hyvää se ainakin on! 

Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun pääsin kauppaan missä vaatteilla oli kiinteät hinnat. Ostin pojille tuliaisiksi ison kasan t-paitoja ja huppareita. Toisesta liikkeestä ostettiin kenkiä.

Niia sai omat rimpsasteluvaatteensa, kun oli Matinbaarin Turkkilaisessa illassa niin lumoissaan napatanssijoiden asuista.

Että semmonen reissu :) Tämä reissu oli ylivoimaisesti paras kaikista, johtunee varmaan jo siitäkin, ettei tarvinnut yhden viikon jälkeen palata jo kotiin. Seuraavalla kerralla jos saisi pojatkin mukaan..

Nyt mie rupeen pakkailemaan. Suunnataan viikonlopuksi Lieksaan, huomenna jätetään lapset mummolaan ja lähdetään kamujen kanssa viettämään aikaa! Mukavvoo. Vieläkin mukavampaa olisi, jos sääennuste näyttäis edes pikkusen vähemmän sadetta viikonlopulle. 

Hyvää viikonloppua! :)

Kleopatra beachiä ja tippukiviluolaa

Taksikuski kertoi aamupäivällä lämpötilan olevan auringossa 45-50c. Ehkä ihan hyvä, ettei meillä ole lämpömittaria lähellä, koska tuo tieto sai voimaan pahoin.

Lähdettiin aamulla aikaiseen merelle, Heikkaa ei voi viedä sinne päiväsaikaan kuumuuden takia, koska varjopaikkoja ei ole lähettyvillä. Aallot oli ihan järkyt ja Heikka vähän pelkää sitä kovaa aaltojen pauketta. Hiekka oli kyllä hyvää ja sitä sai pienen herran suusta kaivella pariinkin otteeseen.

Eilen merellä oli kamalia mustaparta turisteja, jotka ei jättäneet Huugoa rauhaan. Väkisin ottivat syliin ja veivät sylissään syvemmälle uimaan. Huugo itki pelosta eikä miehet tajunneet lopettaa ja aina vaan uudelleen ja uudelleen yrittivät ottaa väkisin syliin. Huugo juoksi karkuun. Ne oli oikeasti aika pelottavia. Sanoin lopulta, että nyt riittää!! Tuli ihan sellainen olo, etten voi jättää Huugoa hetkeksikään silmistäni, koska ne ukot vaan tuijottivat koko ajan. Markus oli käymässä hotellilla niin siksikin se oli aika pelottavaa, kun olin yksin. Mur.

Uinnin jälkeen käytiin tippukiviluolassa ja olihan se ihan ok kokemus, mutta ei kyllä tullut sellaista vau elämystä. Meidän perheeltä liput maksoi yhteensä 15 liiraa eli ei muutamista euroista paljon pussi keventynyt. Jos tippukiviluola kiinnostaa, suosittelen menemään joella olevalle luolalle. Antaa varmasti paljon enemmän rahoille vastinetta. Luinkohan jostain, että se olisi kolmanneksi suurin tippukiviluola?

Istutaan nyt maaliskuussa avatussa Matin baarissa, mistä on tullut uusi suosikkini ja kerta toisensa jälkeen löydämme itsemme täältä syömästä. Aivan taivaallisen hyvää ruokaa ja maailman parasta asiakaspalvelua! Lapsia viihdytetään taikatempuilla ja Heikka kulkee sylistä toiseen, että saadaan syödä rauhassa. Niia ja Huugo valtaavat joka kerta tanssilattian ja viihdyttävät asiakkaita "discoesityksillä" . Olisittepa nähneet muiden ilmeet kun Niia veti eilen def leppardia laulun kera tuolla korokkeella. Isin tyttö :) Kannattaa ottaa baarien käyntikortteja taskut täyteen. Nälän yllättäessä soitto ravintolaan ja ilmainen kyyti hakee ja vie takaisin majapaikkaan.

Täällä on ihanaa illan koittaessa, kun koko Alanya herää henkiin. Onhan täällä päivälläkin menoa ja meininkiä, mutta iltaisin ihmiset siirtyvät ravintoloihin syömään ja juomaan, joka puolella soi musiikit ja discovalot valaisee kivasti pimeää Alanyaa.

Tässä tunnelmia viime päiviltä..

Markus tilasi eilen itselleen mojiton ja olikin kaksi yhden hinnalla. Enkä tykännyt tuostakaan. Naurattaa, kun brotherseilla näin herkullisen näköisen drinkin ja Markukselle sanoin, että tuommosta voisin maistella (oon tosi nirso juomaan mitään drinkkejä muuten vaan), että näyttää tosi hyvältä.. sit selvisikin, että se olikin lasten drinkki. :D pysyn siis edelleen tuorepuristetussa appelsiinimehussa.

Täällä on kuuma!

Tulin juuri hamamista ja voin kyllä suositella sitä kaikille. Aivan ihana! Siellä kannattaisi käydä heti tänne tultuaan, niin rusketus tarttuu paremmin. Niia lähti mukaan, meidän hamam oli alakerrassa. Hamameita on tarjolla joka puolella ja niissä on varmasti pieniä hintaerojakin. Minun hamam kesti puolitoista tuntia, tarjolla on myös lyhyempiä versioita, mutta halusin nimenomaan, että kaikki tehdään pitkän kaavan mukaan. Hamamiin kuului Turkkilainen sauna, ihokuorinta, vaahtopesu & hieronta, kasvonaamio sekä klassinen hieronta. Fish spa mahdollinen ottaa siihen myös sekä kuumakivihieronta. Fish spassa kerkisin käydä pari päivää sitten, niin en sitä ottanut tänään. Niiakin nautti lämmöstä, kuumasta vedestä ja vaahdosta niin, että nukahti sillä aikaa kun minulta kuorittiin ihoa. Jo senkin takia kannattaa mennä hamamiin ihan ensimmäisinä päivinä, koska voin kertoa ettei kuorinta karhealla hanskalla tuntunut kovin rentouttavalta sillä hetkellä kun niskaa ja otsaa hangattiin. Olin polttanut ne juuri edellisenä päivänä altailla. Maksoin puolestatoista tunnista 100 liiraa (noin 35e), mutta varmasti löytyy kadunvarsilta halvemmallakin.

Meidän päivät täällä on mennyt nopeasti. Välillä hikihatussa kuljetaan tuolla pitkin pääkatua ja tehdään ostoksia, välillä taas ei tehdä muuta kun maataan altailla, jotta helpotus kuumuuteen on ihan äärellään. Tänään tosin ei paljon allasvesikään helpottanut oloa, vesi oli aika lämmintä kuin myös merivesikin. Ilmakin on täällä ihan utuista. Niia kävi eilen hiustenleikkuussa reilulla 2 eurolla ja minä ajattelin käydä loppulomasta kun saisi väriäkin päähän 20 eurolla.

Tänään lähdettiin aikaisin aamulla kohti satamaa. Otettiin suorilla taksi, ettei oltais ihan uupuneita kun oltais päästy perille. Taksi maksaa tässä lähialueilla liikkuessa usein 10-15 liiraa, eli maks. 5e. Hinta kannattaa aina sopia ennen kun hyppää taksin kyytiin.

Hypättiin satamasta merirosvolaivan kyytiin. Seikkailun hinta oli 20e per nenä mutta sekin tingittiin niin, että maksettiin 20e koko porukasta. Ollaan kyllä tässä hommassa jo konkareita :D

Merellä oli mukavaa. Lapset pääsi halutessaan varjoon ja muutenkin merellä kävi tuuli eikä ollut ehkä niin tukala olla. Pysähdyttiin hetkeksi, jotta halukkaat saivat pulahtaa mereen vilvoittelemaan. Näistäkin kannattaa kysyä tarkkaan ennen kun kyytiin lähtee. Viime vuonna samantyylisellä retkellä ei ollut mahdollisuutta uintiin. Halukkaat saivat myös kiivetä kalekukkulan seinämää pitkin ja kävellä luolaa pitkin toiselle puolelle kalea ja hypätä sieltä mereen ja siitä sitten takaisin kyytiin. Voin kertoa, että jos olisin lähtenyt mukaan niin seisoisin vieläkin siellä Kalella.. Markus olikin ihana silloin kun ekaa kertaa oli tulossa Turkkiin ja kuvista katseli mm. Kalekukkulaa. No joo, eihän se melkein 300m korkea kukkula ehkä näytä kuvissa niin isolta, kun Markushan kovasti suunnittelikin hyppäävänsä sieltä päältä veteen :D muuttui mieli samantien kun näki Kalen livenä.

Tänään käytiin toistamiseen Heikinbaarissa syömässä. Ruoka siellä on muuten todella hyvää ja jos tekee mieli kunnon kahvia, niin sieltä saa juhla mokkaa!!!! Heikkakin sai taas yllinkyllin rakkautta :) Aavistuksen kalliimmat hinnat on siellä mitä esim. meidän suosikki paikassa Real brothersseilla, mutta kyse on ihan vain muutamista euroista. Pääkadulla syötiin myös yksipäivä ja siellä oli huimasti kalliimmat hinnat, mitä tässä meidän ihan lähipaikoissa.

Jäätiin tänään miettimään, miten ihmeessä siellä Heikinbaarissakin ne työntekijät voi muistaa jos olet käyny siellä aiemmin. Paikka on aina ihan täynnä Suomalaisia ja tänään yksi työntekijöistä kyseli minne olemme jättäneet isommat pojat ja mainitsi Markuksen parrasta, ettei Markus ollut viimeksi nuin parrakas täällä käydessään. o.O

Täällä on kyllä ihana taas olla. Ihan kun olisi tullut kotiin. Ainut miinus on tuo kuumuus, mikä nyt kyllä oli tiedossakin. Sen mukaan täytyy miettiä tekemiset ja Heikka varsinkin on saatava kuumimpiin aikoihin päivästä aina joko altaaseen tai huoneeseen viileään. Mutta ei pie valittaa, lämpöähän sitä tultiinkin täältä hakemaan. Lapset ei kyllä ole valittaneet. Niia ei haluaisi täältä pois vielä piiiitkään aikaan. Huugo ei voi vieläkään oikein sietää Turkkilaisten syliä, jäyniä ja on olevinaan kun ei kuuliskaan, jos hälle puhutaan. Real brotherseilla tiedetään kyllä jo miten tie lasten sydämeen käy. Eilenkin käveltiin vaan ohi sen ravintolan, niin lapsille tupsahti jäätelöt käsiin.

Iltaisin on mahtavaa lasten nukahtaessa istahtaa parvekkeelle ja kuunnella vastapäisen ravintolan livemusiikkia. Kohta lähdetään ravintolaan Efekselle, tuorepuristetulle appelsiinimehulle (voisko parempaa ollakkaan) sekä lavashleivälle. Maistelin muuten eilen ensimmäistä kertaa tuota kuuluisaa Efestä, ja se on kuulema erilaista mitä meidän oluet, mutta minä niistä älyä mitään. Ihan samalla maistui kuin muutkin oluet. Monta päivää on pitänyt käydä lähimarketista jotain viiniä, jos illalla lasillisen joisi. Minulla on vaan jääteetä aina lasissa, tarvitsisin jotain pikkurillin nostattajaa. Hienosti olevinaan jotain halpaa puliviiniä jos joisi... kun enhän mie älyä niistä viineistäkään mitään, mutta kunhan olevinaan. :D

Näin sitä kauppaa tehdään. Omenateetä kupeissa ja laskin mukana taistelussa. Kuudella eurolla ostettiin Rasmukselle ja Ronnille paidat.

Majoituspaikan seinä on iltaisin aika upean näköinen.

Toissapäivänä mentiin taksilla Kalekukkulan päälle auringonlaskun aikaan. Aika upeat oli maisemat.

Kirjoittelen aika tarkasti kaikesta, koska niin moni kysellyt Alanyasta tai ylipäätään tänne matkustamisesta. Terkkuja vaan sinne ;) Mitä muuta haluaisitte kuulla? :)

Kuulumisia Alanyasta

Tsau! Täälläpä ollaan Alanyan kuumuudessa. Vajaa 35 on varjossa lämmintä ja toivottavasti alettas pian tottua tähän lämpöön. Nyt pieni lepohetki ilmalämpöpumppujen viilentämässä huoneessa. Yritettiin tehdä ostoksia basaarissa ja vaikka kuinka hyvät myyntipuheet olikin myyjillä "osta helevetin halpaa", ei järki riittänyt tässä kuumuudessa ruveta tinkaamaan hinnoista. Täytyy kokeilla uudelleen auringonlaskiessa ja lämpötilan laskiessa edes hiukan alle 30c. Aamulla lähdettiin dim cayin joelle vilvoittelemaan ja uimaan. Jokivesi oli reippaasti alle 15c ja viilensi ilmaakin kummasti. Viihdyttiin siellä sitten useampi tunti löhöillen ja syöden lavashleipää ja muita herkkuja.

Matkanteko meillä ei alkanut ihan niin mukavasti kuin olisi toivonut. Perjantaina laittelin vielä yömyöhään viimeisiä tavaroita ja olin väsyksissä laittanut kellot soimaan niin, että meidän kellot soi kun taksi odotti jo pihassa. Siinäpä sitten kamalalla kiireellä kasattiin viimeiset tavarat, herätettiin lapset ja riennettiin taksiin. Hyvin onneksi kerittiin junaan. Matkanteko alkoi viideltä aamulla ja kymmenen maissa illalla astuttiin meille varattuun huoneeseen, Granada city residenceen. 

En voi kun suositella vuokralanya sivustoa, minkä kautta majoitus oli varattu. Kaikki on sujunut meillä paremmin kuin hyvin ja majoitus on parempi mitä osasimme odottaakkaan. Huoneessa on pesukoneesta lähtien kaikki, jääkaapit, pakastimet, tiskikone ja uuniruuan tekokin onnistuu. Alakerrasta löytyy suomalainen sauna, turkkilainen sauna sekä höyrysauna. Ulkouima-altaat ja lämmitetty sisäuima-allas, pelihuone, lastenleikkihuone ja mitähän kaikkea muuta. Ei olla edes keritty vielä tutustua kaikkeen. Edelleenkin peukutan tätä, että kannattaa kasata matkat itse.. varsinkin jos matkustaa perheenä tai muuten vaan isommalla porukalla. Näin me säästimme jälleen, ollaan kaksi viikkoa halvemmalla mitä ollaan oltu viikko valmismatkoilla ja tämä majoitus on todella luksusta, todellakin voittaa kaikki hotellit missä koskaan ollaan oltu.

Jo ennen lomaa päätettiin, että käydään kerran päivässä ulkona syömässä ja toinen ruoka tehdään itse. Ensimmäisenä päivänä söimme Real brothers ravintolassa hintaan 32.5 liiraa eli alle 12 eurolla. Bim nimistä kauppaa oltiin kehuttu paljon huoneesta löytyvässä vieraskirjassa ja ensimmäiset ostokset 3 limpparia, 3 jäätelöä, 3 pussia sipsejä, pirtelö, energiajuoma ja vesi maksoivat alle 5 euroa. Eilen tehtiin pieniä ostoksia ja tinkiminenkin on ollut helpompaa mitä aiemmin. Ihmiset on täällä ystävällisiä ja todella mitään oppaita edes tarvita, voit kysyä keneltä vaan ja varmasti saat apua.

Tässäpä kuvia meidän ensimmäisiltä päiviltä..

Heikka on saanut huomiota yllinkyllin :)

Taistelinkin tämän koneen ja netin kanssa sen verran pitkään, että tästähän nyt joutaakin käppäilemään tuonne rannalle päin ja josko nyt kärsisi jotain ostoksia tekemäänkin. Palaillaan! :)