Meidän päivä!

Meillä on kyllä rytmi ihan viturallaan. Tänä aamunakin sain vasta vaille kymmenen itseni ylös sängystä. Heikka pyytää vieressä banaania, joten noustava on. Aamukahvit on mulle sellainen juttu, et ne miun täytyy saada juoda "rauhassa". Luen iltasanomat, selaan facebookin, instagramin ynnä muut tärkeydet.. ;) Usein kuitenkaan en saa niitä kahvejani rauhassa juoda. 

Markus on aamuviikoillaan laittanut mulle kahvit napsautusta vaille valmiiksi. Laitan kahvit tippumaan ja sen jälkeen tehdään lasten kanssa aamuhommat. Kun kolme pienintä on palveltu, on sopiva aika äidin kahvihetkelle. En missään tapauksessa voi touhuta samalla kun kahvini juon! 

Tänä aamuna menin jostain syystä olohuoneeseen kahville. Sillä samalla hetkellä, kun istuunnuin alas, hörppäsin kahvia ja aloin selata päivän lehtiä, Heikka kaatoi vajaan maitotölkillisen keittiönpöydälle, niin että sitä valui lattialle joka reunasta. A-a-a-h tätä ihanuutta! Eikun vaan siivoamaan, ainahan kahviin voi vähän lämmikettä lisäillä. Jotenkin oli vaan vielä liian kirkkaassa muistissa eiliset voilla leikkimiset ja keittiönsotkemiset sekä toissapäiväiset riisimurojen kaatamiset keittiönlattialle.. sanoin Heikallekin, että "et oo taas tosissasi" ja toinen oli vaan et "ohhoh!"

Aamukahvien ja kotiaskareiden jälkeen suuntasin suihkuun. Pojat katsoi sen hetken Heikan perään. Kuivasin suihkun jälkeen tukkaani ja tuli jotenkin semmoinen olo, et onpas Heikka ollut liian kauan poissa miun jaloista. Yleensä se on mukana siellä vessassa niitä hiuksia kuivailemassa.. nyt ei. No mitenkäs sitä ehtii hommiltaan! Nyt oli keittiö vuorostaan öljyssä!

Meillä on nyt aika in raahata penkkejä sinne tänne ja tuonne ja tutkiskella, et mitäs mukavaa sitä nuilta tasoilta löytyykään. Jo muroepisodin jälkeen nostelin peltipurkit (joissa muroja meillä säilytetään), yläkaappeihin. Jotenkin vaan se öljykippo, missä oli aiemmin kevätrullat tehty, jäi pöydälle! Heikasta oli oikein mukava litistellä sitä sormien välissä, kaadella lattioille ja keittiöntasolle. Minulla oli edelleenkin liian hyvässä muistissa voilla keittiön sotkeminen, muroepisodi, aamuinen maitoleikki ja nyt vielä tämä! Noh, eikun taas siivoamaan!

Tein ruuan, lindströmin pihvejä. Mukavaa vaihtelua tavan pihveille.. ainakin luulin niin. "En syö" "Hyi, onko tuo oikkeesti verta?" "Onko tuo tosimiehen verta?" "En tykkää punajuuresta!". Jes, kiva! Tein niitä sellaisen satsin, et niitä ois voitu syödä iltaruualla. Turha vissiin edes tarjota.  

Myös Heikan rytmi on vähän viturallaan. Päikkäreille poikaa ei saa tällä meidän kesälomarytmillä järkevään aikaan. Ajattelin, et tehdäänpäs sitten korvapuusteja, Heikkakin pääsee leipomaan. Taikina kohoamaan ja siinä välissä ajattelin et kerkiänpäs luututa lattiat. 

Kesä on ihanaa ja parasta aikaa, mutta meidän lattiat ei ensinnäkään ole a. lapsiystävälliset b. kesällä varsinkaan ne ei ole lapsiystävälliset. Kesäisin lattiat on luututtava j-o-k-a p-ä-i-v-ä. Jos lattian täytyisi olla vieraskorea koko ajan, luututa pitäisi kahdesti päivässä. Mukavastihan luutu tuollaisella kiiltävällä laattakivilattialla luistaa, mutta mukavasti myös jokainen jalanjälki siinä näkyy. Keittiö näyttää aina siltä, kun siinä olisi rasvatuilla jaloilla lampsittu!! Joten, luulisi että viiden lapsen äiti tietäisi jo, ettei ehkä ennen leipomista kannata ruveta luutuamaan. Luutusinpas sitten vielä uudemman kerran, kun pullat oli paistettu. Hehheh. Tällaiselle "Elämässä on muutakin kun vaan siivoaminen" ihmiselle tää lattia on siis ihan paska! :D Toisinaan siis annan lattian olla paskoissaan ja keskityn nauttimaan kaikesta kivasta! 

Niia ja Huugo teki isille majaa terassille, joten me saatiin Heikan kanssa melkeinpä kokonaan kaksin hoitaa leipomiset. Yhdet pullat kävivät majanrakentajat pikaiseen pyöräyttämässä, mutta muuten eivät sitten hommiltaan kerinneet mukaan. 

Markus tuli töistä ja pääsi suoraan pullakahveille. Rasmus laittoi viestiä kaverinsa luota, joko on pullaa. Eikä mennyt aikaakaan, kun oli jo kotona pullansyönnissä ja Ronnikin ilmestyi jostain omilta puuhiltaan pöydän ääreen. 

Heikka rupesi vihdoin unille. Tänään siis valvotaan taas yömyöhään ja aamulla nukutaan pitkään. Mut eipä se haittaa, nythän on KESÄ! Kerkiää sitä sit syksyllä taas natseilemaan sen lasten nukkumisen kanssa! ;) 

Täällä taas!

Pienen tauon jälkeen on taas mukava tulla kirjoittelemaan. Kuukausi jo siitä, kun kotiuduttiin Turkista ja jotenkin tää aika vaan hurahti. Reissu oli iiiihana! Luulin, että kun vajaa kolme viikkoa reissuilee, olisi jo kiva tulla kotiin. No, eihän se sitä kyllä ollut. Kiukuttelin kotona kuin pieni lapsi ! :D

Päällimmäisenä reissusta jäi mieleen aamukahvit kattoterassilla, lasten riemu kaikesta (vesipuisto oli pop!) ja Markuksen onnistunut yllätys meidän hääpäivänä. Markus oli kertonut Matinbaarin Alille meidän hääpäivästä ja siellä olikin pöytä laitettu meille nätiksi, alkumaljat juotiin heti ens alkuun, syötiin hyvin ja saatiinpa vielä toinenkin malja onnittelulaulun kera. Tuosta hetkestä en juuri muista mitään. Menin ihan hämilleni ja taisin laittaa kädet silmien eteen, et mitä täällä tapahtuu! :D  Lopuksi vielä Ali muisti meitä pienellä lahjalla. Olin ihan myyty. Ei tällaista tapahdu Suomessa. Ei ketään olisi täällä meidän hääpäivä kiinnostanut. Taas siis yksi ihana muisto, mitä muistella kiikkutuolissa. :)   

Ettei nyt ihan koko loma mennyt siirappiseksi niin saatiinhan me harmaita hiuksiakin reissun aikana. Automaatilta nostaessa, rahoja ei saatu maatista ulos mutta rahat katosi tililtä. Kortti piti sulkea ja loppuloman katselinkin tilillä olevia ja siellä pysyviä provikoita! Turkkiin matkustaville vinkiksi siis, punaiset automaatit (akbank) on saanut kuulemani mukaan harmaita hiuksia aikaiseksi muillekin. 

Tässä muutama maistiainen lomalta..

Tutustuttiin jo ensimmäisellä kerralla Alanyassa käydessä Real brothers ravintolan Mesutiin. Suunniteltiin retkeä vuorille taksia apuna käyttäen. Mesut sanoi heti, että ei kun hän käyttää ja niinhän hän käyttikin. Tankattiin vaan autoa ja muita kuluja siitä ei sitten tullutkaan. Päivä oli myöskin yksi mieleenpainuvimmista päivistä siellä ja maisemat oli kyllä mainiot. Vuorille onkin päästävä vielä joskus uudelleen, josko sitten seuraavalla kerralla uskaltaisi vuokrata sen auton...

Niin, ne aamukahvit kattoterassilla tahtoi aina vähän venyä.. Yleensä minä kyllä hipsin sinne lasten vielä nukkuessa. Otin arskaa ja nautin kahvit e-r-i-t-t-ä-i-n h-i-t-a-a-s-t-i, toisinaan taas nautiskeltiin koko perheen voimin aamupalatkin siellä.

Niin ja sen alku kiukuttelun jälkeen olen mie kyllä osannu jo nauttiakkin tästä Suomen kesästä. Tosin nyt kun taas katsoo ulos, alkaa ottaa aivoon.. vaan jospa se taas siitä. Markuksella alkaa loma vasta heinäkuun puolessa välissä ja reissuun kun käytti siitä viikon, niin kolme viikkoa saakin "vaan" lomailla. 

Meidän alkukesä on mennyt ystävien kanssa ollessa kera lasten ja välillä ilmankin. Reissusta kun vaan kotiuduttiin, niin pienet läksi melkein samantien viikoksi mummolaan, välillä kävivät muutaman päivän kotona ja taas mummolaan. Ollaan siis hengailtu joko täällä Joensuussa tai Lieksassa. Viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata lapsosten kanssa Ruunaalle. Jotain pientä kun pitää koko ajan keksiä (talvella kerkiää taas sitten möhöttää kotona), mutta ei oikein kauas viitsi viikonlopun takia ajella. Josko sitä jotain sitten keksisi, kun Markuksella alkaa se loma. Tosin minusta on tullut aika pihi!!! :o Ei oikein nappaa nää Suomen hinnat teki mitä teki. Nekin rahat vois laittaa säästöön ja alkaa suunnitella uutta reissua.. :D

Nää pienet murut on vaan niin hellyyttäviä tuon autonsa kanssa! <3