keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Meidän päivä!

Meillä on kyllä rytmi ihan viturallaan. Tänä aamunakin sain vasta vaille kymmenen itseni ylös sängystä. Heikka pyytää vieressä banaania, joten noustava on. Aamukahvit on mulle sellainen juttu, et ne miun täytyy saada juoda "rauhassa". Luen iltasanomat, selaan facebookin, instagramin ynnä muut tärkeydet.. ;) Usein kuitenkaan en saa niitä kahvejani rauhassa juoda. 

Markus on aamuviikoillaan laittanut mulle kahvit napsautusta vaille valmiiksi. Laitan kahvit tippumaan ja sen jälkeen tehdään lasten kanssa aamuhommat. Kun kolme pienintä on palveltu, on sopiva aika äidin kahvihetkelle. En missään tapauksessa voi touhuta samalla kun kahvini juon! 

Tänä aamuna menin jostain syystä olohuoneeseen kahville. Sillä samalla hetkellä, kun istuunnuin alas, hörppäsin kahvia ja aloin selata päivän lehtiä, Heikka kaatoi vajaan maitotölkillisen keittiönpöydälle, niin että sitä valui lattialle joka reunasta. A-a-a-h tätä ihanuutta! Eikun vaan siivoamaan, ainahan kahviin voi vähän lämmikettä lisäillä. Jotenkin oli vaan vielä liian kirkkaassa muistissa eiliset voilla leikkimiset ja keittiönsotkemiset sekä toissapäiväiset riisimurojen kaatamiset keittiönlattialle.. sanoin Heikallekin, että "et oo taas tosissasi" ja toinen oli vaan et "ohhoh!"

Aamukahvien ja kotiaskareiden jälkeen suuntasin suihkuun. Pojat katsoi sen hetken Heikan perään. Kuivasin suihkun jälkeen tukkaani ja tuli jotenkin semmoinen olo, et onpas Heikka ollut liian kauan poissa miun jaloista. Yleensä se on mukana siellä vessassa niitä hiuksia kuivailemassa.. nyt ei. No mitenkäs sitä ehtii hommiltaan! Nyt oli keittiö vuorostaan öljyssä!

Meillä on nyt aika in raahata penkkejä sinne tänne ja tuonne ja tutkiskella, et mitäs mukavaa sitä nuilta tasoilta löytyykään. Jo muroepisodin jälkeen nostelin peltipurkit (joissa muroja meillä säilytetään), yläkaappeihin. Jotenkin vaan se öljykippo, missä oli aiemmin kevätrullat tehty, jäi pöydälle! Heikasta oli oikein mukava litistellä sitä sormien välissä, kaadella lattioille ja keittiöntasolle. Minulla oli edelleenkin liian hyvässä muistissa voilla keittiön sotkeminen, muroepisodi, aamuinen maitoleikki ja nyt vielä tämä! Noh, eikun taas siivoamaan!

Tein ruuan, lindströmin pihvejä. Mukavaa vaihtelua tavan pihveille.. ainakin luulin niin. "En syö" "Hyi, onko tuo oikkeesti verta?" "Onko tuo tosimiehen verta?" "En tykkää punajuuresta!". Jes, kiva! Tein niitä sellaisen satsin, et niitä ois voitu syödä iltaruualla. Turha vissiin edes tarjota.  

Myös Heikan rytmi on vähän viturallaan. Päikkäreille poikaa ei saa tällä meidän kesälomarytmillä järkevään aikaan. Ajattelin, et tehdäänpäs sitten korvapuusteja, Heikkakin pääsee leipomaan. Taikina kohoamaan ja siinä välissä ajattelin et kerkiänpäs luututa lattiat. 

Kesä on ihanaa ja parasta aikaa, mutta meidän lattiat ei ensinnäkään ole a. lapsiystävälliset b. kesällä varsinkaan ne ei ole lapsiystävälliset. Kesäisin lattiat on luututtava j-o-k-a p-ä-i-v-ä. Jos lattian täytyisi olla vieraskorea koko ajan, luututa pitäisi kahdesti päivässä. Mukavastihan luutu tuollaisella kiiltävällä laattakivilattialla luistaa, mutta mukavasti myös jokainen jalanjälki siinä näkyy. Keittiö näyttää aina siltä, kun siinä olisi rasvatuilla jaloilla lampsittu!! Joten, luulisi että viiden lapsen äiti tietäisi jo, ettei ehkä ennen leipomista kannata ruveta luutuamaan. Luutusinpas sitten vielä uudemman kerran, kun pullat oli paistettu. Hehheh. Tällaiselle "Elämässä on muutakin kun vaan siivoaminen" ihmiselle tää lattia on siis ihan paska! :D Toisinaan siis annan lattian olla paskoissaan ja keskityn nauttimaan kaikesta kivasta! 




Niia ja Huugo teki isille majaa terassille, joten me saatiin Heikan kanssa melkeinpä kokonaan kaksin hoitaa leipomiset. Yhdet pullat kävivät majanrakentajat pikaiseen pyöräyttämässä, mutta muuten eivät sitten hommiltaan kerinneet mukaan. 

Markus tuli töistä ja pääsi suoraan pullakahveille. Rasmus laittoi viestiä kaverinsa luota, joko on pullaa. Eikä mennyt aikaakaan, kun oli jo kotona pullansyönnissä ja Ronnikin ilmestyi jostain omilta puuhiltaan pöydän ääreen. 

Heikka rupesi vihdoin unille. Tänään siis valvotaan taas yömyöhään ja aamulla nukutaan pitkään. Mut eipä se haittaa, nythän on KESÄ! Kerkiää sitä sit syksyllä taas natseilemaan sen lasten nukkumisen kanssa! ;) 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti