Uusi auto, merkki Volkswagen! ei edes vilkaista muita. Ei caravellea ja transporterkin on jo koettu, ei siis sitä. Multivan, se alkais varustuksiltaan olla niinkun pitääkin. Se meidän täytyy saada, tuumasi mies, kun ruvettiin haaveilemaan isommasta autosta.
Kun ei lähempää löytynyt mieleistä, matkustettiin yhteensä 14 tuntia Joensuusta Ouluun ja takaisin. Lähdettiin kuvien ja puhelimessa esitettyjen kysymysten perusteella noutamaan autoa. En edes halunnut ajatella, että entä jos meidän olisi lähdettävä takaisin tyhjin käsin, itku ois varmaan päässy! Kun me päästiin autokauppaan sisään ja näin auton nenäni edessä, mie olin yhtäkkiä kuin intoa täynnä oleva pikkutyttö. Autohan oli upeampi, mitä kuvat antoivat ymmärtää. Olisin voinut vaan kuolata, kehua ja ihastella sitä, mutta äkkiä ennen kun myyjä saapui paikalle, naama peruslukemiin ja hyvin vaatimattomasti " Tultiin vähä kattelemaan tätä et minkälainen tää oikein on" "Tää on meidän" ajatteli varmaan molemmat, mut pitäähän nää muodollisuudet hoitaa :D Hetken päästä, koeajojen ja kauppojen jälkeen, lähdettiin onnesta hihkuen ajelemaan kohti Joensuusta.
Ilta meni nuuhkiessa Heikkaa, voi mikä ikävä minulla oli sitä koko päivän ollut! Edellisenä iltana vielä Markukselle sanoin, etten varmasti lähde ilman sitä minnekkään. Mutta niin minä vaan lähdin, sissinä. Mummo ja ukki tulivat meille varhain aamulla, ettei lasten tarvinnut autoon lähteä istumaan.
Yö meillä oli Heikan kanssa aika levotonta ja aamulla vielä uhosin, että ei tunnu missään edellinen päivä, eikä yökukkuilu. Pirtsakkana aamuhommia touhuilin, Markus ja Huugo vaihteli uuteen autoon kesärenkaat, minä laittelin ruuan pirteänä. Syötiin ja sitten se tuli, ihan täys kooma! Siitä asti kahvin voimalla mennyt, miten ihmeessä voikin väsyttää näin!
Niia otti tirsat ja minä kateellisena kattelin vierestä! Epistä!
Mistä muuten tietää, että tätä rouvaa väsyttää, kehtuuttaa ja olo on muutenkin aikaansaamaton? Siitä, ettei naamassa oo meikkiä! :D Tämmöset päivät on kyllä harvassa, ja mie olen tainnut kuulla kuittailuakin, että meikittömänä oon hirveen äkänen. :D Johtunee jo varmaan siitä, etten ole saanut itseäni sinne peilin eteen. Ja tämmösinä päivinä en tosiaan saa yhtään mitään hyödyllistä aikaan.
Huomenna on perjantai, silloin kodin pitäisi olla aina nättinä, että on mukava aloittaa viikonloppu. Minä olen vaan tehnyt oloani mukavaksi kynttilöillä ja muilla mieltä piristävillä asioilla, mutta en todellakaan oo siivonnut!
Heikka on kyllä myös isojen sisarusten silmäterä <3
Kaiken tämän löhöilyn keskellä, oon mie muistanu myös pikkusen hössöttää. Tj 1 kk kun lähdetään Mallorcalle. Aika paljon pitää ottaa huomioon, kun pienten lasten kanssa lähtee reissuun. Matkalaukkuun tuo lisää painoa Heikan ruuat, maidot, vaipat.. ja paljonkohan niitä pitää olla! Hirveesti. Luin, että Mallorcalla vauvanruuat olisi ihan eri makuisia mitä meillä, ja monen lapset ei ole suostuneet niitä syömään. Täytyy siis kantaa varuilta kaikki Suomesta.
Heikka sai mpr-rokotteen alkuviikosta reissua varten, hepatiittirokotukset me otettiin jo aiemmin. Vakuutukset hoidettava kuntoon ja Heikallahan ei ole vielä edes passia! Tilasin jo aiemmin ison kasan kesävaatetta ja nyt kun kävin läpi onko kaikille tarpeeksi, lähti taas iso tilaus eteenpäin. Mahtuukohan meidän tavarat enää kolmeen matkalaukkuun ! :D
Mukavaa tässä reissussa on se, että meillä lähtee Nurmeksesta kamuja mukaan ja nyt vielä viime hetkillä saatiin veljelle ja hänen "vaimokkeelleen" matka myöskin kasattua ja vieläpä samaan hotelliin. Voipi meillä ollu mahti reissu tulossa! Lupaan, että blogi täyttyy sitten lomafiiliksistä!
Viimeinen kuva ei tiukkiksille...
Tällaiset on fiilikset, kun kotiinlähtö koittaa! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti